Lausunto Nurmeksen kaupungilta saadusta lisäselvitysaineistosta

Ely-keskus on esittänyt Nurmeksen Vanhan Kauppalan Asukasyhdistys ry:lle lausuntopyynnön koskien Nurmeksen kaupungilta 21.2.2023 saatua lisäselvitysaineistoa kauppalan entisen kansakoulun kunnosta ja kunnostuksesta. Asukasyhdistys on pyytänyt korjausrakentamiseen ja vanhojen rakennusten kuntotutkimuksiin erikoistunutta asiantuntijaa arvioimaan aineistoa. Arvion on tehnyt rakennusinsinööri, restaurointimestari ja rakennuskonservaattori Niko Palonen Suomen Rakennuskonservoinnista. Koska kohdekäyntiä ei ole voitu järjestää, Palonen arvioi kokonaisuutta kuntotutkimusten perusteella olettaen ne oikeiksi. Liitteenä olevan arvion lisäksi asukasyhdistys on konsultoinut sekä Palosta että muita asiantuntijatahoja sähköpostitse ja puhelimitse. Asukasyhdistys on käynyt aineistoa läpi seuraavien kysymysten ja huomioiden avulla.

1. Onko rakennus kuntoarvion perusteella niin huonokuntoinen, että sitä ei rakennusteknisistä syistä kannata korjata?

Kysymys on olennainen, sillä Nurmeksen kaupunki perustelee kielteistä kantaansa suojeluesitykseen ja rakennuksen kunnostamiseen rakennuksen huonolla kunnolla. Kaupungin toimittamassa selvityksessä ei Palosen havaintojen mukaan kuitenkaan tule ilmi mitään sellaista, mikä osoittaisi rakennuksen kunnostuksen olevan kannattamatonta rakennusteknisestä näkökulmasta arvioiden. Kunnostaminen on sitä vastoin rakennusteknisesti perusteltua ja suositeltavaa. Kuntotutkimuksessa esiin tulleet vauriot, riskirakenteet ja heikosti toimivat rakenteet ovat korjattavissa, ja samankaltaisten ongelmien korjaaminen on yleistä vastaavanlaisissa kohteissa.

Kuntotutkimuksessa tulee esille, että rakennukseen on kertynyt ajan saatossa korjausvelkaa, minkä vuoksi korjattavien asioiden määrä on kasvanut. Purkamista tai kunnostamatta jättämistä ei kuitenkaan voi perustella rakennuksen huonolla kunnolla tai sen korjauskelvottomuudella.

Rakennuksen runkorakenne ja kantavat rakenteet, kuten perusmuurit, seinärunko, väli- ja yläpohjien kantavat rakenteet sekä kattotuolirakenteet ovat tutkimusaineiston perusteella pääosin hyvässä kunnossa. Muista isoista kokonaisuuksista muun muassa julkisivurappaukset ja ikkunat ovat uusimisen sijaan korjattavissa. Rakennuksen mikrobilöydökset ovat kunnostettavalle kohteelle tavanomaisia ja se, että monissa materiaalinäytteissä mikrobikasvustoa ei havaittu, osoittaa, että rakennus ei ole kokonaisuudessaan vaurioitunut.

Suurimpia ongelmia ovat kellarikerroksen lattian ja seinien rakenteet, joissa maaperän kosteutta pääsee siirtymään kapillaarisesti perusmuurin alaosaan. Ongelman korjaaminen on kuitenkin mahdollista ja Palosen mukaan hyvin tavallista kyseisen aikakauden rakennusten kunnostustöissä. Koulu- ja liikuntasalisiipien välipohjarakenteiden lämmöneristeiden vauriot ovat rakennuksessa ainoa epätyypillinen havainto, ja vaihtoehtoja toimenpiteiksi tulee vielä tarkastella eri näkökohdista. Palonen arvioi välipohjan vaurioiden syntyneen todennäköisesti jo rakennusvaiheessa, sillä kuntotutkimuksen mukaan välipohjarakenteisiin ei liity vaurioita selittäviä rakenteellisia kosteusvaurioriskejä.

Asuntosiiven vuosina 2005–06 kunnostettujen välipohjien uudelleen kunnostaminen ei ole Palosen mukaan kuntotutkimuksen perusteella arvioiden aiheellista. Asuntosiiven välipohjissa ei todettu tutkimuksessa viitteitä vaurioitumisesta. Niihin jääneen, tutkimuksessa havaitun ja poistettavaksi esitetyn alkuperäisen aineksen määrä on hyvin vähäinen. Myöskään materiaalimikrobinäytteissä ei ollut vaurioviitteitä. Kuntotutkimusraportin perusteella Palonen ei näe estettä asuntosiiven käytön jatkamiselle sen nykyisessä kunnossa.

2. Onko korjaussuunnitelmassa huomioitu riittävästi säilyttävän korjausrakentamisen periaatteet kulttuurihistoriallisen rakennuksen edellyttämällä tavalla?

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen korjaamisen yhteydessä on erityisen tärkeää ottaa huomioon säilyttävän korjausrakentamisen periaatteet. Rakennuksen arvoja säilyttävä korjaaminen perustuu kohteen yksilölliseen tuntemukseen ja arvostukseen. Päämääränä ei tule olla uudisrakennukseen verrattavissa oleva lopputulos, vaan toimenpiteiden tulee olla perusteltavissa kohteen säilymisen ja sen ominaispiirteiden säilyttämisen näkökulmista katsoen. Rakennuksen terveysturvallisuus tulee taata, mutta tarpeetonta uusimista ja aiheettoman raskaita toimenpiteitä tulee välttää.

Kaupungin toimittamassa korjaussuunnitelmassa ehdotetut ratkaisut eivät monin osin ota huomioon näitä periaatteita. Palonen arvioi, että kuntotutkimus on tehty asianmukaisesti ja vaurioiden osalta havainnot ovat todennäköisesti pääpiirteittäin oikeita. Korjaussuunnitelman lähestymistapa puolestaan on ongelmallinen kulttuurihistoriallisen rakennuksen ja säilyttävän korjaamisen lähtökohdista tarkastellen.

Koulurakennuksessa on säilynyt harvinaisen paljon alkuperäistä arkkitehtuuria materiaaleineen ja kiinteän sisustuksen yksityiskohtineen. Niitä ei tule korvata uudella tai alkuperäisestä poikkeavalla tavalla, ellei sille ole perusteltavaa rakennusteknistä tai rakennusterveydellistä syytä. Esimerkiksi puulattioita ei ole syytä korvata muovimatoilla, kuten kustannuslaskelmasta käy ilmi (laskelmassa lattiapinnat ehdotetaan uusittaviksi joustovinyylimatolla lähes kauttaaltaan, 2800 m2 :n alalta). Alkuperäisten valurautapattereiden uusiminen ei ole perusteltua, vaikka lämmitysjärjestelmän muut osat, kuten vesikiertoputket uusitaan. Rakenteiden osalta yläpohjaan raportissa ehdotetut toimenpiteet ovat Palosen arvion mukaan laajuudeltaan ylimitoitettuja, ja rakennetta menetetään aiheetta, jos korjaus tehdään ehdotetussa laajuudessa. Yläpohjan vauriot ovat korjattavissa vaurioituneilta osin, mutta kunnostusarviossa yläpohjarakenne esitetään uudistettavaksi ja muutettavaksi kokonaisuudessaan.

Saamamme aineiston perusteella tutkimuksissa ei ole selvitetty, onko koulusiiven ilmanvaihto toteutettavissa palauttamalla painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä käyttöön. Korjaussuunnitelmassa rakennuksen ilmanvaihto uusitaan kokonaan ja koko rakennukseen asennetaan koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä. Palonen huomauttaa lausunnossaan, että myös uusia koulurakennuksia rakennetaan nykyään toimiviksi painovoimaisella ilmanvaihdolla. Suojeluarvoltaan merkittävän rakennuksen kohdalla on erityisen tärkeää tutkia, onko riittävä ilmanvaihto mahdollista saavuttaa ilman tulo- ja poistoilmanvaihtokoneiston ja sen vaatimien ilmanvaihtokanavien rakentamista. Vaihtoehtoja punnitessa tulee laskennallisten ominaisuuksien ja rakennuksen mahdollisen käyttötarkoituksen lisäksi huomioida koneellisen ilmanvaihdon vaatimat muutokset rakennuksen ulkoasussa ja rakenteissa, uusien olosuhteiden tuomat rakennusfysikaaliset vaikutukset sekä riski ilmanvaihtojärjestelmän muutoksen aiheuttamista hallitsemattomista tekijöistä.

Kuntotutkimuksesta käy ilmi, että koulusiiven ilmanvaihto on estetty tukkimalla tuloilmareitit mineraalivillalla. Sen seurauksena ilman vaihtuminen on estynyt, mutta lisäksi tuloilmaventtiileistä sisätiloihin suodattuneet mineraalivillakuidut ovat heikentäneet hengitysilman laatua. Palonen huomauttaa, että on syytä olettaa tämän aiheuttaneen omalta osaltaan oireita rakennuksen käyttäjille.

3. Mistä arvioidut kustannukset koostuvat, onko vaihtoehtoja menetelmille esitetty ja onko kustannuksissa mahdollista säästää?

Kustannusarvio perustuu neliöpohjaisiin laskelmiin ja rakennukseen yhtenä kokonaisuutena. Korjauskustannukset on sen sijaan syytä jakaa osiin rakennuksen siipien mukaan, sillä siivet eroavat korjaustarpeiltaan ja -kustannuksiltaan. Kuntotutkimuksen havaintojen perusteella asuntosiipi on käyttökelpoinen nykyisessä kunnossa, eikä esimerkiksi sen välipohjia tai ilmanvaihtojärjestelmää ole Palosen arvion mukaan tarpeen uusia. Asuntosiiven ilmanvaihtojärjestelmässä ei havaittu toiminnallisia puutteita kuntotutkimuksessa. Toimenpiteitä suunnitellessa on syytä selvittää myös korjaustöiden vaiheittainen toteuttaminen.

Nurmeksen kaupunki tunnustaa kauppalan entisen kansakoulun ainutlaatuisuuden osana kulttuuri- ja rakennusperintöä. Selvityksessä tulisikin olla vaihtoehtoja, joissa selvitetään millä toimenpiteillä ja miten rakennusta on mahdollista kehittää. Kustannusarviossa vaihtoehtoja ei esitetä, vaan rakennus kunnostetaan kokonaisuudessaan kaikilta osin ja uuden rakennustavan mukaisesti sitä muuttaen.

Olennaista on tarkastella mitkä toimenpiteet ovat rakennuksen säilymisen ja rakennusterveellisyyden kannalta perusteltuja ja välttämättömiä, mitä toimenpiteitä rakennuksen käyttö edellyttää ja millä tavoin ne ovat toteutettavissa rakennuksen arvoa ja ominaispiirteitä heikentämättä. Koska rakennukselle on kertynyt merkittävää korjausvajetta, korjattavien kohteiden kokonaismäärä on suuri.

Missä määrin niitä uusitaan ja kunnostetaan edellä mainitut seikat huomioon ottaen? Kuten Palonen kirjoittaa lausunnossaan, korjauskustannuksiin on mahdollista vaikuttaa tekemällä arvovalinta, onko vanhan ja kulttuurihistoriallisen rakennuksen vastattava kaikilta osin uutta rakennusta, eli voidaanko osasta ehdotettuja toimenpiteitä tinkiä ilman, että rakennuksen terveysturvallisuus vaarantuu. On hyvä erottaa, että säilyttävän korjausrakentamisen periaatteiden noudattamisella ei tarkoiteta tinkimistä toimivista rakennusteknisistä ratkaisuista, rakennusterveellisyydestä tai ilmi tulleiden vaurioiden asianmukaisesta korjaamisesta, vaikka kaikkea rakennuksessa ei muuteta uudenveroiseksi.

Yksityiskohtaisen arvion laatiminen kustannussuunnitelman kuluista ei ole mahdollista ilman kohdekäyntiä ja huolellista tutustumista rakennukseen, mutta Palonen käy lausunnossaan läpi esimerkkejä toimenpiteistä, joiden osalta kunnostus on mahdollista toteuttaa matalammilla kustannuksilla (mm.jo edellä mainitut yläpohjaa koskevat ratkaisut, asuntosiipeä koskevat toimenpiteet, kunnossa olevien alkuperäisten materiaalien ja talotekniikan säilyttäminen, ilmanvaihtojärjestelmän selvittäminen, vaihtoehdot kellarin lattiarakenteen muuttamiseksi, kellaritilojen varustelutaso).

Erityisesti julkisessa keskustelussa, toisinaan myös kuntapäättäjien taholta, on tuotu esille, että koulurakennuksesta löytyvien asbestipitoisten ja muiden haitta-aineita sisältävien materiaalien vuoksi rakennuksen kunnostus on liian vaativaa ja korjauskustannukset liian korkeat. Muistutamme, että kyseisten materiaalien käsittelyn vaativuus ja niistä aiheutuvat kulut eivät vähene, vaikka rakennus päätettäisiin purkaa. Asbesti- ja haitta-ainepurkutoimia koskevat samat varotoimet ja määräykset riippumatta siitä, poistetaanko ainetta rakennuksesta sen purkamisen vai kunnostuksen vuoksi.

4. Onko kustannuksia tarkasteltu kokonaisvaltaisesti ja käyttötarkoituksen mukaan?

On tärkeää ottaa huomioon, että kustannusarvio ja kuntoselvitys rakennusteknisine ongelmineen ovat vain yksi osa-alue rakennuksen tulevaisuudesta päätettäessä. Tähänastinen keskustelu koulurakennuksen purkamisesta tai säilyttämisestä on kuitenkin keskittynyt lähes yksinomaan rakennuksen korjauskustannuksiin. On ongelmallista, jos päätösten pohjaksi tuodaan vaihtoehdoiksi vain joko koulurakennuksen saneeraus kaupungin toimittaman kunnostussuunnitelman esittämällä tavalla tai rakennuksen purkaminen (tai muutoin säilyttämättä jättäminen). Tällöin ohitetaan paitsi rakennuksen olemassa olevien arvojen merkitys, myös rakennuksen kehittämismahdollisuudet.

Kaupungin esittämistä kustannuksista puuttuu eri vaihtoehtoihin tukeutuva tarkastelu. Niiden pohjalla tulee olla laaja tilatarveselvitys, jonka myötä käy selville mitä tiloja tarvitaan ja millaisille toiminnoille rakennus jatkossa soveltuu sen lähtökohdat huomioon ottaen. Näillä tekijöillä on vaikutus tehtäviin rakennusteknisiin ratkaisuihin ja toimenpiteiden kustannuksiin. Kunnan ja kaupunkilaisten tilatarpeista ei kuitenkaan ole tehty kartoitusta. Kunnan tilatarve on ilmeinen, sillä parhaillaan suunnitteilla on esimerkiksi konttielementtien hankkiminen päivähoidon tiloiksi. Konttien sijoituspaikaksi kaupunki on esittänyt kauppalan kansakoulun edustaa, joka on RKY-aluetta.

Mahdollisuuksia yhdistää kaupungin tilatarpeet ja koulurakennuksen kunnostaminen ei ole tutkittu. Mihin tarpeisiin rakennus voisi vastata? Toisaalta, onko tehty asianmukaista laskelmaa, joka ottaa huomioon rakennuksen purkukustannukset, tilatarpeiden vaatiman uudisrakentamisen kulut kuin myös kaupungin maksamat nykyiset vuokrakulut tiloista, jotka olisi mahdollista sijoittaa koulurakennukseen? Missä määrin mainitut seikat on otettu huomioon rakennuksen purkamista tai sen kunnostamatta jättämistä suunniteltaessa? Mitkä ovat kokonaiskustannusten erot ja kuinka koulurakennuksen korjauskustannukset vertautuvat, kun pohditaan eri vaihtoehtoja? Onko kauppalan entisen kansakoulun kunnostaminen tästä näkökulmasta tarkasteltuna sittenkin kustannustehokas vaihtoehto?

Esille nostamamme seikat puoltavat sekä asianmukaisten lisäselvitysten tekemistä että tarvetta tarkastella koulurakennusta koskevia jatkotoimenpiteitä eri näkökulmista ja eri vaihtoehdot mukaan lukien. Kaupungin toimittama kuntotutkimusraportti sen sijaan ei anna syytä epäillä rakennuksen korjauskelpoisuutta tai kunnostuksen kannattavuutta rakennusteknisistä lähtökohdista arvioiden.

Seppo Laaninen
puheenjohtaja, Vanhan Kauppalan Asukasyhdistys ry