Pääosa alueen rakennuskannasta on 1880-luvun ja 1930-luvun väliseltä ajalta, ja siksi Puu-Nurmes tunnetaan yhtenä Suomen parhaiten säilyneistä puutaloalueista. Alueen asukkaat ovat erityisen onnekkaita, sillä harjulta avautuvat upeat näkymät Nurmesjärvelle ja Pieliselle. Tälle sivulle on koottu joidenkin talojen historiaa. Jos haluat lisätä oman talosi historian sivuille, laita talosi tiedot ja mahdollinen kuva osoitteeseen: info@vanhakauppala.fi.
Talo on vanhin Nurmeksen Kauppalan rakennuksista.
Talon rakennutti nimismies C. V. Forss, ja se siirrettiin Raatihuoneenkatu 7:ään vuonna 1881. Sitä ennen talo oli sijainnut Luostassa, jonne se oli rakennettu vuonna 1874 Kuopion läänin työkomppanian eli Luostan linnan työvankilan pappilaksi. Pappilan historia Luostassa oli lyhyt. Vangit kapinoivat usein, ja 27.5.1875 vangit sytyttivät tulipalon karkaamisen helpottamiseksi. Pappilan rakennus oli yksi palossa säästyneistä rakennuksista, mutta työsiirtolalle ei saatu pappia ennen sen lopettamista. Työsiirtola lopetettiin vuonna 1879. Niinpä rakennukset määrättiin pakkohuutokaupattavaksi.
Vuonna 1881 pappilan rakennus rakennettiin uudelleen Kauppalan 20. neliöön Nikolainkadun (nykyinen Harjukatu) ja Raatihuoneenkadun kulmatontille. Lisäksi rakennettiin talousrakennus ja sauna, joka nykyisin on asuintalona Raatihuoneenkatu 8:ssa. Forssin jälkeen talon omisti kauppias Mikko Koistinen ja myöhemmin hänen vävynsä kauppias Otto Ahonen. Ahonen itse asui Harjukatu 4:ssä, ja Raatihuoneenkatu 7 oli vuokralla. Vuokralaisia taloon mahtui useita perhekuntia. Myös huoneenvuokralautakunta sijoitti taloon vuokralaisia sotien jälkeen.
Talon osti 1950-luvulla piiriesimies Niilo Nissinen. Seuraavalla vuosikymmenellä talon omistivat rouva Anna-Kristiina Pakarinen (nyk. Rossander) ja tohtori, kirjailija Pertti Pakarinen. Lehtori Yrjö Viitikko osti talon 1970-luvulla ja myi talon vuonna 1984 optikko Matti Turuselle, joka omistaa talon edelleen. Talossa toimi vuosina 1984–2011 optikkoliike Silmä-Patruuna.
Nyt talossa on jälleen liiketoimintaa, kun optikko Matti Turusen vaimo Tuula Turunen avasi helmikuussa 2015 VoimaVilla-puodin. Talo on edelleenkin myös asuinkäytössä.
Daavidin kaupunki
Puu-Nurmeksen alueen erikoisuuksiin kuuluu, että taloille annettiin nimiä. Rajakadun ja Nikolainkadun (nykyinen Harjukatu) välistä rinnettä kutsuttiin Daavidin kaupungiksi tai toiselta nimeltään ”Kären kaupungiksi” muurari Taavetti Kärjen mukaan. Kären kaupunki tuli siitä, että Kärki oli ollut muuraamassa ja rakentamassa kaikkia alueen taloja. Daavidin kaupunki tuli taas siitä, että Kärki toimi myös kirkon suntiona ja oli hyvin hengellinen. Daavidin kaupungissa talot saivatkin raamatulliset nimet: Betlehem, Öljymäki, Getsemane ja Temppelin esikartano. Raatihuoneenkatu 7:ää kutsuttiin Öljymäeksi. Tien toisella puolella olevaa entistä saunaa taas kutsuttiin Getsemaneksi.
Sotkamossa syntynyt Juhana "Juho" Korhonen osti Työväenkatu 4:n vuonna 1880 ja teetti sille piirustukset seuraavana vuonna. Myös ajurina toiminut Korhonen sai heti Kauppalaan muutettuaan urakakseen raja-aidan rakentamisen Kauppalan ja kirkonkylän välille.
Vuosien 1907–1910 aikana talossa toimi Pohjois-Karjalan Työväen Osuuskauppa. Opettaja Olli Koistinen osti talon vuonna 1922.
Lähde: eMuseo
Kauppias Johan Hukka osti tontin elokuussa 1880. Piirustukset talolle hyväksyttiin seuraavana keväänä.
Hukka oli monipuolinen liikemies, joka oli mukana perustamassa viinatehtaita, höyrysahaa ja myllyä. Hän toimi höyrylaivojen Seura ja Pielinen asiamiehenä, Oluttehdasyhtiön nimenkirjoittajana ja lähiseudun asukkaiden pesänhoitajana. Hukan talossa toimi lisäksi sekatavarakauppa.
Juho Hukan kuoltua vuonna 1903 jatkoivat tyttäret Rosa ja Hilja liiketoimintaa. Vuonna 1908 jatkoi kaupanpitoa Igor Juutinen, jolta talon osti kesällä 1910 asessori Edvard Wahlberg. Wahlberg teetti talossa täysremontin ennen muuttoa. Julkisivun kuusiruutuiset ikkunat vaihdettiin Elis Palanderin suunnitelmien mukaan T-mallisiksi, kaupan ovi suljettiin ja Kirkkokadun suuntaan rakennettiin komea paraatisisäänkäynti tuomiokunnan kansliaa varten.
Rouva Ina Engelberg kirjoitti kirjeessään 10.9.1910 näin: "Wahlbergit ovat muuttaneet Hukkasen talon perusteellisesti. Seinät ovat uusissa paikoissa, kaikki tapetoitu ja maalattu. Seinillä suuria tauluja ja huoneissa paljon kukkia."
Metsähallitus osti talon ja modernisoi talon 1950-luvun henkeen. Ikkuna-aukot madallettiin ja koristeveistetyt osat irrotettiin. Vaakapaneeli peitettiin pystylaudoituksen alle.
Lähde: eMuseo
Kelloseppä Kustaa Virtanen osti tontin ja rakensi siihen perheelleen talon vuonna 1891. Vienankarjalainen kauppias Grigorieff osti kiinteistön vuonna 1906 ja suurensi rakennusta, minkä jälkeen se toimi vuokratalona neljälle ruokakunnalle. Sittemmin talossa on ehtinyt toimia kampaamo, polkupyörä- ja kodinkoneliike, kotiteollisuusneuvonta-asema, bingohalli sekä Oluttupa Obotta, joka toimii rakennuksessa edelleen.
Lähde: Nurmeksen museo
Vuonna 1891 leipuri Jaakop Franzén osti Kirkkokatu 8:n tontin, mutta ei ehtinyt rakentaa tontille ennen kuolemaansa. Talo on rakennettu 1897–1901 (tarkkaa vuotta ei tiedetä). Rakennuttaja oli suutari Kalle Björn, josta tulee nimitys "Pyörnin talo", kun Björnin sukunimi ei oikein taipunut nurmeslaisten suuhun.
Vuonna 1911 asujaimistoon kuului neljä ruokakuntaa: suutari Björn, loinen, sälli ja työmies. Vaihtuvia vuokralaisia olivat muun muassa neuloja Aino Nykyri ja ompelija S. Toivanen.
Vuonna 1919 Kalle Björn myi talonsa ajuri Pekka Turuselle, ja sen jälkeen omistajina ovat olleet vuosina 1952–1974 Lahja Kemppainen, joka piti kadulla Kemppaisen kioskia, vuosina 1974–1977 suntio Niilo Tauriainen, vuosina 1977–1987 metsänhoitaja Eero Tilli vaimonsa Marjatan kanssa, vuosina 1987–1994 metsänhoitaja Tuomo Häyrinen vaimonsa Hannelen kanssa ja vuodesta 1994 tähän päivään Satu Makkonen-Karjalainen ja Pasi Karjalainen sekä heidän kolme lastaan.
Talo on ollut alun perin puu-uunilämmitteinen, kunnes vuonna 1979 on laitettu öljykeskuslämmitys ja uusittu putkistot. Sauna on tehty yläkertaan, kun vanhasta kellarisaunasta tuli pannuhuone. Yläkerta otettiin asuinkäyttöön ja sinne tehtiin parveke vuonna 1991. Talon kaikki neljä uunia ovat edelleen käyttökunnossa.
Nykyisten omistajien aikana taloa on remontoitu huone kerrallaan vanhaa kunnioittaen. Lisäksi talo on liitetty kaukolämpöön, uusittu peltikatto ja maalattu ulkoseinät useaan kertaan.
Pihalla on ollut aikakauden mukaan hiekkalaatikko, keinut, liukumäki, leikkimökki ja mopoparkki. Palosolat ja kadunreunat ovat toimineet talvisin mäenlaskupaikkoina. Omenapuut, syreenit, pihlajat ja tuomet hallitsevat pihaa kukkaloistollaan alkukesäisin. Vuonna 1939 valmistunut maakellari palvelee edelleen läpi talven.
Piharakennus on kunnostettu vuonna 2000 museoviraston ohjein ja avustuksin. Rinteeseen vajoamassa olleeseen päätyyn tehtiin uusi sokkeli. Eläinsuojana ollut hirsikehikko oli kosteuden takia pehmennyt, joten tilalle tehtiin uusi hirsiosa, jossa on nykyään pihasauna.
Talo valmistui vuonna 1899. Rakennuspiirrokset taloon teki O. Romppanen. Kerrotaan, että talo on rakennettu Rautavaaralla sijainneen Luostanlinnan työkomppanian hirsistä. Vuosisadan alussa talossa asui filosofian tohtori A. S. Kilpeläinen, joka toimi Nurmeksen yhteiskoulun rehtorina vuosina 1902–1909. Rakennuksessa oli hänen jälkeensä useita asukkaita, ja siinä toimi muun muassa ompelimo, ennen kuin nykyinen asukas miehensä kanssa hankki talon 1970-luvulla.
Lähde: Nurmeksen museo, asukkaalta saadut tiedot
Koulun rakennutti Nurmeksen suomenkielisen yhteiskoulun kannatusyhdistys. Kauppala lahjoitti yhdistykselle rahaa ja 2 500 rakennushirttä kauppalan metsästä. Lisäksi saatiin senaatilta rakennusapua ja halpakorkoista lainaa. Otto Holmin suunnittelema koulutalo valmistui syksyllä 1905.
Lähde: Nurmeksen museo
Jugend-tyylinen kauppalantalo valmistui vuonna 1905. Talon on suunnitellut aikanaan hyvin muodikas helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilä. Talon varsinainen käyttötarkoitus oli palvella hallintorakennuksena. Rakennus toimi myös juhlapaikkana, olihan siihen rakennettu hieno juhlasali ja näyttämö. Kauppalantalossa sijaitsivat säilytysputkat, joita käytettiin käräjien aikana vankien säilyttämiseen. Vankien putkan seiniin kirjoittamat viestit ovat vieläkin nähtävissä.
Kauppalan kansakoulun tuhouduttua talvisodan pommituksessa siirtyi talo koulun käyttöön. Talossa toimi myös kansanhuoltotoimisto sekä kirjasto. Vuonna 1961 Raatihuoneenkadun puolelle kivijalkaan rakennettiin palokunnan kalustohuoneeksi lisäosa, joka purettiin vuonna 2019 alkaneen ulkoremontin yhteydessä. Samalla pihan puoleinen, 1930-luvulla rakennettu ulkokuisti purettiin, ja tilalle tehtiin alkuperäisen kaltainen avonainen ulkokuisti.
Kauppalantalon pihalla on talvisotaan lähdön muistomerkki. Muistomerkin paikkeilla oli aikaisemmin kauppalan varastoksi rakennettu suuri rakennus, joka toimi neljännen kirkon palon 20.7.1891 jälkeen tilapäisenä, niin kutsuttuna lautakirkkona viidennen eli nykyisen kirkon valmistumiseen saakka. Pihalla sijaitsee myös jatkosodan muistomerkki II/Ktr18 tykki 155 K/77.
Lähde: Nurmeksen museo
Tontin osti ja talon rakennutti kelloseppä Virtanen vuonna 1905. Myöhemmin rakennus siirtyi Metsähallitukselle, ja se toimi metsänhoitajan virkatalona. 1940-luvulla talossa asuivat muun muassa Saurit, sen jälkeen metsänhoitaja Länsimies perheineen vuosina 1950–1952 ja myöhemmin Niemen perhe. Niemien jälkeen talossa asui vuokralaisia. Kaupunki osti talon Metsähallitukselta vuonna 1989.
Koonnut: Nurmeksen museo
Kansakoulunopettaja Pekka Savolainen osti tontin vuonna 1906 ja teetti saman tien piirustuksetkin. Henkikirjassa talo mainitaan Savolaisen talona, mutta asukkaita ei näy edes vielä vuonna 1915. Syynä voisi olla se, että talo on jäänyt keskeneräiseksi.
Vuonna 1931 teettivät uudet omistajat Aimo ja Eila Tervo pesutupapiirustukset tontille. Aimon isän, metsänhoitaja Alarik Tervon kerrotaan omistaneen talon ennen poikaansa.
Tontin perällä oleva rivitalo rakennettiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
Lähde: eMuseo
Salmenkyläläinen seppä rakensi tämän talon itselleen vuonna 1907. Pihalla oli aikaisemmin sepän paja ahjoineen. Sitten paikan osti Adam Skutnab, joka asui siinä vaimoineen 1930-luvulle, jolloin hän möi sen Helmi Martikaiselle. Martikaisen kuoleman jälkeen vuonna 1942 talo vaihtoi pari kertaa omistajia, kunnes vuonna 1944 Anni ja Aarne Kuittinen ostivat sen asuakseen siinä aina vuoteen 1984. Paja on saanut sittemmin uuden tehtävän saunana.
Kesällä 1907 osti suutari David Vatanen tontin Työväenkadulta. Tammikuussa 1909 kertoi Rajavahti-lehti paheksuvasti: "Kristillismielissuomettarelainen Vatanen uudisti juuri nyt valmistuneen talonsa markkinatanssittajaisilla." Vatanen myi talonsa jo samana vuonna, jolloin siihen muuttivat telegrafireviisori Richard "Riku" ja Selma Talola.
Talo vaihtoi omistajaa tiheään. Seuraavat omistajat olivat varatuomari Oiva Huttunen (1912), leipuri Lauri ja Selma Pitkänen (1918), räätäli Mikko ja Kaisa Lohtander (1920) sekä Antti ja Saima Romppanen (1923).
Kuokkastenkosken koulun opettaja Eerik Kolehmainen osti talon vuonna 1927, ja se toimi koko 1930-luvun hänen lastensa koulukortteerina. Eerik ja Kreeta Kolehmaisen poika, autoilija Eero Kolehmainen asui talossa perheineen vuoteen 1961.
Koonnut: Nurmeksen museo
Kultaseppä Sulo A. Kunnas rakennutti talon vuonna 1909. Siihen muuttivat naapuritalossa vuokralla olleet Sulo, Vappu ja kaksi lasta sekä oppilas Juho Moilanen. Hellahuonetta vuokrattiin rautatieläisille.
Nurmeksen VPK osti neljä torvea Kunnaksen liikkeestä soittokunnalleen hintaan 520 markkaa. Juho Moilanen valmistui kellosepäksi vuonna 1915 ja asui talossa vuokralla Kaisa-äitinsä kanssa.
Posteljooni Armas Andberg tuomittiin sakkoihin viinan myynnistä vuonna 1920. Seuraavana vuonna hänen vaimonsa sai oikeuden pitää talossa majataloa, ravintolaa ja kahvilaa.
Tyyne Pihl anoi ja sai luvan matkustajakodin pitämiselle vuonna 1936. Satulaseppä Heikki Turunen teetti taloon muutos- ja lisärakennuspiirustukset vuonna 1938, ja vuodesta 1939 talossa toimi Anna Jakobina Steniuksen makeis- ja ruokakauppa. Kaasisten radioliike toimi talossa 1940-luvun loppupuolella. Tuolloin talon toisessa päädyssä asui metsänhoitaja Erkki Länsimies perheineen.
Koonnut: Nurmeksen museo
Tontin osti vuonna 1909 suutari Taavetti Watanen hintaan 125,50 markkaa, ja samana vuonna hyväksyttiin myös talon rakennuspiirustukset. Seuraava omistaja oli kauppias Paavo Mauranen. Hänen jälkeensä taloa isännöi Jalmari Timonen, jonka kuoltua talo siirtyi hänen puolisolleen Sikelle sekä myöhemmin Toini-tyttärelle ja hänen puolisolleen Vihtori Mauraselle. Maurasilta talo siirtyi Hilja Ruutiselle, ja 1980-luvun puolessa välissä taloon muutti Nurmeksen Alkon johtaja ja VPK:n torvisoittokunnan vetäjä Eino Karjalainen Pirkko-vaimonsa kanssa.
Seppä Kalle Karvinen osti suuren tontin Harjukadulta kesällä 1909 ja rakennutti kadun varteen pienen hirsitalon. Asuinrakennuksen piirustusten lisäksi oli piirustukset myös pajaa varten. Paja ei tiettävästi valmistunut, sillä tontti vaihtoi omistajaa jo seuraavana vuonna, kun Elis Palander osti sen. Palander laajensi taloa Kirkkokadulle päin.
Anna Sahlstenin kutomakoulu toimi talossa ainakin keväällä 1913. Vuoden 1915 jälkeen talo kuului vielä Niilo Timosen perillisille ja Gustav Bertel Kulvikille. Rakennus sai tiloihinsa aktiivisen toimijan, kun Nurmeksen Sanomat perustettiin vuonna 1929.
Talon Nurmesjärven puoleiseen päähän putosi lentopommi vuonna 1942. Talo jouduttiin korjaamaan ennen kuin toimintaa voitiin jatkaa. 1960-luvulla rakennusta laajennettiin alarinteen puolelle ja vuonna 1987 lehden, jonka nimi oli vaihtunut Ylä-Karjalaksi, teko siirtyi uuteen kirjapainorakennukseen Pappilansuoran varrelle.
Sittemmin talo siirtyi Nurmeksen kaupungin omistukseen ja se toimi taideopetuksen tiloina.
Lähde: Nurmeksen museo
Rakennus on valmistunut noin vuonna 1910. Alkuun talossa asui satulaseppä Heikki Turunen perheineen, ja vuonna 1915 rautatieläisiä. Kruununvouti Koskinen asui talossa vuoteen 1940 asti. Kertoman mukaan talossa asui sotien jälkeen pomminpurkaja ja pihalta löytyi vielä myöhemminkin pommin kuoria. Sittemmin rakennus oli Vapo Oy:n omistuksessa, ja silloin siinä oli kolme vuokra-asuntoa ja vuokralaisia. Vuonna 2003 talo siirtyi taas yksityisomistukseen.
Rakennus on yhtä vanha kuin Nurmekseen rakennettu rautatie. Kyseessä on siis vuonna 1910 rakennettu vanha rautatieläisten asuinkasarmi. Päärakennuksessa oli kuusi yhden huoneen ja keittiön asuntoa, joissa asui muiden muassa asemamiesten, vaihdemiesten ja veturinkuljettajien perheitä. Päätyasunto oli muita suurempi, siinä asui ratamestari perheineen.
Jokaiseen asuntoon kuului osuus ulkorakennuksesta ja suuresta, uunein lämmitettävästä maakellarista. Pihapiirissä oli myös puuceet ja yhteinen leivin- ja pesutupa sekä VR:n vanha tiilisauna, joka oli asema-alueen yhteisessä käytössä. Viereisen kasarmin asukkaiden oli vuorotellen lämmitettävä ja siivottava yhteissauna. Saunan piti olla kylpyvalmiina, kun veturimiehet tulivat nokisina töistä.
Rakennus modernisoitiin 1970-luvulla. Silloin taloon tehtiin öljykeskuslämmitys ja purettiin uunit, rakennettiin sisä-wc:t ja laitettiin lasivillaa, lastulevyä ja muovimattoja samalla, kun talo jaettiin isompiin asuintoihin.
Nykyiset omistajat ostivat purkukuntoisen talon vuonna 2012. Talon putket olivat jäätyneet pari vuotta aikaisemmin talvella ja vesi oli vuotanut alapohjaan. Nykyisin täysin remontoidussa rakennuksessa on neljä asuntoa.
Tiilisauna oli asema-alueen asukkaiden yhteisessä käytössä. Usein samassa rakennuksessa oli myös leivintupa. Jokaisella alueella oli luonnollisesti myös kaivo tai useampia, mutta kaivojen suojarakennukset ovat suureksi osaksi hävinneet.
Veturitallin matalampi osa vesitorneineen rakennettiin vuonna 1910. Laajennusosa tehtiin vuonna 1928 liikenteen kasvaessa, kun rataa jatkettiin Nurmeksesta pohjoiseen päin. Kahteen korkeaan pilttuuseen sopivat uudet, entistä suuremmat veturit. Pieni puinen apurakennus valmistui vuonna 1946.
Vuonna 2009 Nurmeksen kaupunki osti rautatiealueen rakennukset. Veturitalli myytiin vuonna 2013 Höyryraide Oy:lle, joka säilyttää, korjaa ja esittelee alueella vanhoja höyry- ja dieselvetureita.
Koonnut: Nurmeksen museo
Pielisenkadun Myllypihan reunalla oleva tavarasuoja on rakennettu rautatien valmistuessa vuonna 1910. Rautatien järven puoleisella töyräällä sijaitsi niin ikään kaksi tavarasuojaa, jotka on sittemmin purettu. Täältä lastattiin junan kyytiin suuret rahtitavarat sekä karja.
Lähde: Nurmeksen museo
Kanttori Juho Ristiharjun ja hänen jälkeensä kellonsoittaja Kusti Pekka Korhosen kotina ollut talo sai rakennusluvan vuonna 1910. Ristiharju siirrätti tontille valmiin hirsikehikon. Vuonna 1987 talon peruskorjauksen yhteydessä esille otetuissa hirsissä näkyivät vielä numero- ja kirjainsarjat. Kattopaneeleista löytyi nimi urkuri Bengtsson. Korhosten aikaan taloa kutsuttiin Kustilaksi. Kustin vaimo Anni tunnettiin pitojen valmistajana ja taitavana leipojana. Hän asui talossa vuoteen 1970 saakka.
Nurmeksen rautatieasema avattiin vuonna 1911, ja Thure Hellströmin suunnittelema, jugend-tyylinen asemarakennus valmistui samana vuonna. Liikenne asemalle alkoi 16. lokakuuta 1911. Hellström pyrki välttämään suunnittelussa tarpeetonta koristelua ja kiinnitti sen sijaan huomiota mittasuhteiden levollisuuteen ja väritykseen. Rakennuksen perustukset tehtiin junaliikenteen tärinästä johtuen erityistä tarkkuutta noudattaen ja käyttäen perustuksina suuria luonnonkiviä ja seinärakenteina joustavia hirsiä.
Rataosuuden kauko-ohjauksen valmistuttua Nurmeksen asema muutettiin miehittämättömäksi ja lipunmyynti lopetettiin kesäkuussa 2005. Nykyisin aseman tiloissa toimii lounasravintola Kaneli.
Nurmeksen evankelisluterilaisen seurakunnan jugend-tyylinen rukoushuone on valmistunut vuonna 1915. Sen on suunnitellut arkkitehti Vilho Penttilä, nuorin helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilän jäsenistä. Kyseessä on sama toimisto, joka suunnitteli Kauppalantalonkin. Alun perin rakennuksen omisti rukoushuoneyhdistys ja sen käyttötarkoitus oli toimia luterilaisen seurakunnan ja kirkollisten yhdistysten kokouspaikkana. Vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta tsaarin armeijan sotilaat takavarikoivat rukoushuoneen kasarmikseen. Rukoushuoneyhdistyksen johtokunnan valitettua Keisarilliselle Suomen Senaatille talo vapautui odottamattomista vieraistaan, jotka olivat turmelleet rukoushuoneen kalustuksen, ovet ja hellatkin.
Rukoushuoneyhdistys luovutti rakennuksen seurakunnalle kesällä 1920. Toisen maailmasodan aikaan rukoushuonetta käytettiin yhteislyseon luokkatilana, ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksissa ja luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa kirkon ollessa tilapäisesti käyttökelvoton pommitusten aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Sota-ajan jälkeen parvella kokoontuivat partiolippukunta Nurmeksen Korvenpoikien vartiot. Kaikkein pitkäikäisin rukoushuoneen käyttäjä lienee vuonna 1935 perustettu Nurmeksen kirkkokuoro.
Lähde: Nurmeksen museo
Päärakennus valmistui vuonna 1924 ja piharakennus eläinsuojineen vuonna 1927, jolloin rataa ryhdyttiin jatkamaan Nurmeksesta Kontiomäen suuntaan.
Kaupunki osti rakennukset vuonna 1994. Tiloissa toimi käsityökeskus ja lasten päiväkoti.
Lähde: eMuseo
Talon ovat rakentaneet Leveisen veljekset Sulo ja Toivo 1920-luvun loppupuolella. He asuivat talossa jonkin aikaa. Seuraava omistaja oli Selma Karjalainen, jonka jälkeen Martti ja Lahja Ruokolainen ostivat talon vuonna 1975. Vuosina 1991–2013 talossa toimi myös Taksi ja Tilausajot J. Rantala. Taloa on jatkettu ja siihen on lisätty huoneet yläkertaan.
Poliisikonstaapeli Oskar Hyttinen osti kesällä 1925 Työväenkatu 28:n tontin. Seuraavana vuonna hyväksytti räätäli Mikko Lohtander J. A. Niemen tontille tekemät rakennuspiirustukset. Vuonna 1929 Lohtander myi talon autoilija Antti Romppaselle, joka asui siinä vaimonsa Saimin ja neljän lapsensa kanssa. Taloa kutsuttiin Port Arthuriksi johtuen ilmeisesti sen sijainnista suoraan järvestä nousevalla jyrkällä rinteellä.
Vuoden 1932 keväällä Romppaset myivät talon tilaosakas Anton Turuselle, joka vuokrasi sitä edelleen veturinkuljettaja Rissasen perheelle. Asioitsija Elias O. Hiltunen osti talon Turuselta vuonna 1940 ja vuokrasi sitä edelleen. Taksiautoilija Johannes Kotivuoren omistukseen talo tuli huutokaupassa vuonna 1950. Kotivuori ajoi taksia ja rakennutti sitä varten vuonna 1951 uunilämmitteisen autotallin entisen huonokuntoisen piharakennuksen tilalle Nurmeksenkadun varteen. Kotivuoren pihassa oli erikoisuutena asfaltoitu pihapolku talolta autotalliin. Pihapolun jäänteet ovat yhä näkyvillä pihanurmikolla.
Kotivuoret vuokrasivat talon alakertaa useille vuokralaisille aina vuoteen 1985 saakka. Talo oli Kotivuoren omistuksessa vielä 1990-luvulla.
2000-luvulla talo oli vuokrakäytössä, kunnes siirtyi rakennuskonservaattori Anu Nurkkalan omistukseen vuonna 2010, ja on käynyt kymmenen vuoden aikana läpi mittavan peruskorjauksen. Nykyisten omistajien omistukseen talo siirtyi vuonna 2020.
Lähde Nurmeksen museo
Talo on rakennettu noin vuonna 1929. Nurmeksen yhteiskoulun lehtori Saimi Sutinen oli matkoillaan Sveitsissä ihastunut sikäläisiin ”käkikellotaloihin” ja niinpä hän rakennutti tämän Rakennustalous Oy:n suunnitteleman rakennuksen kauppalasta hankkimalleen tontille. Suurempia muutoksia rakennuksen ulkoasuun syntyi 1950-luvulla, kun talon kaakkoispäädystä purettiin kesäkäytössä ollut veranta ja sen tilalle rakennettiin uusi veranta ja eteinen. Talon tähän päätyyn syntyi näin uusi sisäänkäynti. Vuonna 1989 talon omistaja vaihtui ja rakennuksessa tehtiin mittava remontti. Alkuperäistä jäi jäljelle runko, ulkoverhous ja lämmitysjärjestelmän hormit. Törhösen suvun omistukseen talo palasi 2000-luvun alussa, kun nykyiset omistajat ostivat talon.
Lähde: Nurmeksen museo, asukkaan antamat tiedot
Ensimmäiset kaupat tontista tehtiin vuonna 1898, kun varatuomari Oskar Lang osti tontin kauppalalta 102 markalla. Seuraavaksi vuonna 1914 tontin osti opettaja Söderström, joka teetti rakennuspiirustukset, joita ei kuitenkaan toteutettu. Vuonna 1926 tontti siirtyi kamreeri Gustaf Wilhelm Nyqvistin omistukseen 10 001 markalla. Nyqvist rakennutti vuonna 1927 tontille J. Toikkasen suunnitteleman talon, jossa Nyqvist asui perheineen, vaimonsa Ainon (o.s. Bergqvist) ja viiden lapsensa, Erkin, Einon, Unton, Alpon ja Esterin, kanssa. Asukkaina mainitaan vuonna 1929 myös Elina Haapalainen ja palvelija Saima Haapalainen.
Nyqvist toimi kauppalan elintarviketoimiston johtajana ja Säästöpankin kamreerina ja vuodesta 1928 lähtien Säästöpankin johtajana. Lisäksi hänellä oli lukuisia kunnallisia luottamustoimia. Kun Nyqvist suomensi nimensä Närekorveksi vuonna 1938, sai talo nykyäänkin tunnetun nimensä, Närekartanon. Närekorpi kuoli samana vuonna sydäntautiin 68-vuotiaana.
Seuraavaksi talossa asui Unto Närekorpi vaimonsa Ailin ja poikansa Juhan kanssa. Unto Närekorpi oli Nurmeksen sairaalan taloudenhoitaja sekä toimi pitkään kauppalan sosiaalilautakunnan puheenjohtajana. Talon yläkerrassa asui 1940-luvulla vuokralaisia, enimmäkseen opettajattaria ja virkanaisia. Vielä 1970-luvullakin yläkerta oli vuokralaisten hallussa ja alakerrassa asui Aili Närekorpi.
Närekorvet möivät talon Nurmeksen kaupungille vuonna 1979. Kaupunki teetti taloon pintaremontin. 1980-luvun alkupuoliskolla yläkerrassa sijaitsi vapaa-aikatoimisto ja alakerrassa kaupungin työllisyystoimisto sekä invalidien veljesliiton paikallistoimisto. Sen jälkeen Närekartano on ollut muun muassa bändien harjoittelukämppänä. AA-kerho kokoontui yläkerrassa ja lasten ja nuorten kuvataidekerhot alakerrassa. Tontille kaavailtiin 1980-luvulla muun muassa uimahallia, monitoimitaloa ja museo-kirjastotaloa.
Nurmeksen seudun työttömät ry aloitti tiloissa toimintansa elokuussa 1993. Sen jälkeen talo kunnostettiin talkoovoimin nykyiseen asuunsa säilyttäen talon ulkoasu ja -väri.
Vuonna 1930 huoltoasemaksi rakennettu funkis-tyylinen talo on yksi Suomen vanhimmista huoltoasemarakenuksista, ja se on nykyisin suojelukohde. Rakennus on alun perin rakennettu 1920-luvun lopun klassistista huoltoasematyyppiä mukaillen. Nykyisen funktionalistisen ilmeensä pyöristettyinen kulmineen se sai 1950-luvulla tehdyn laajennuksen yhteydessä.
Huoltoasematoiminta rakennuksessa loppui 1990-luvun loppupuolella, ja sen jälkeen rakennus remontoitiin toimistokäyttöön, mutta sittemmin rakennus on ollut pitkään tyhjillään.
Talo rakennettiin Jukolan osuuskaupan myymäläksi vuonna 1934. Suunnittelija oli Erkki Huttunen, joka piirsi myös Jukolan osuuskaupan pääliikkeen Porokylään. Kauppalan liikerakennuksessa oli sekatavara-, maito- ja ruokatavaramyymälät ja niille kaikille tuli omat sisäänkäyntinsä. Toinen kerros jäi ikkunattomaksi varastotilaksi, joka korosti rakennuksen paljaan funktionalisitista ilmettä. Rakennus on todennäköisesti Pohjois-Karjalan varhaisimpia funktionalistisia myymälärakennuksia, ja sitä kritisoitiinkin valmistumisen jälkeen kauppalan idyllin rikkomisesta. Rakennusta laajennettiin vuonna 1951, jolloin se muuttui ulkoasultaan täysin erilaiseksi.
Lähde: Samu Aarnio – Funkis Karjalassa, Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys
Liikeapulainen Sakari Honkanen teetti ostamalleen tontille piirustukset keväällä 1938. Suunnittelijana toimi rakennusmestari Leo Pikkarainen.
Rakennuksessa asui vuonna 1945 omistajan lisäksi vuokralaisina seitsemän kauppalassa työskennellyttä itsenäistä naista: pankkivirkailija, puhelinvälittäjä, proviisori, kolme liikeapulaista, farmasian ylioppilas ja kotiapulainen. Rakennuksessa toimi lisäksi alkuaikoina Honkasen äidin pitämä kahvila.
Rakennuksen julkisivujen väritys oli alun perin valkoinen. Alakerta on rakennettu hirrestä, ja yläkerta on rankarakenteinen. Rakennus edustaa 1930–1940-lukujen niin sanottu kansanfunkis-tyyliä.
Lähde: Nurmeksen museo
Nurmeksen Kauppa Oy:n vuonna 1939 valmistuttaman hotellirakennuksen on suunnitellut Eino Pitkänen. Rakennus edustaa 1930-luvun funktionalistista tyyliä, vaikka rakennukseen on myöhemmin lisätty pystypanelointi ulkonevien ikkunarivistöjen ylä- ja alapuolelle.
Hotelli Nurmeksen alakerrassa sijaitsi alun perin Nurmeksen Kauppa Oy:n myymälä ja hotellin vastaanotto, toinen kerros oli varattu hotellin ravintolan toimintaan, ja kolmannessa kerroksessa sijaitsivat majoitustilat.
Hotellitoiminta rakennuksessa loppui vuonna 2019.
Rakennus on valmistunut vuonna 1940. Sen on suunnitellut arkkitehti Eino Pitkänen (1904–1955), joka on suunnitellut myös viereisen Nurmeshovin (1939) sekä Keskustan koulun (1949) rakennukset. Nurmeshovin talo kuului Nurmeksen Rauta Oy:lle, joka puolestaan toimi Nurmeksen Kauppa Oy:n tytäryhtiönä.
Eino Pitkänen oli kuopiolainen arkkitehti, joka asettui asumaan Kajaaniin opettajantyönsä myötä. Pitkäsen kädenjälki näkyy laajasti itäsuomalaisessa katukuvassa: Kuopion torinvarren Carlsonin tavaratalo, elokuvateatteri Kuvakukko ja Iisalmen Pyhän ristin kirkko ovat Pitkäsen piirtämiä. Riistaveden kirkon Pitkänen suunnitteli yhdessä Harry W. Schreckin kanssa. Parhaiten Pitkäsen kädenjälki on kuitenkin esillä Kajaanissa, jonka keskustassa sijaitsee useita hänen suunnittelemiaan liiketaloja.
Kirkkokatu 19:n talon rakennutti kauppias Paavo Mauranen, Nurmeksen Kauppa Oy:n johtaja ja myöhemmin kauppaneuvos. Talo rakennettiin talvisodan pommituksissa 20.1.1940 tuhoutuneiden, tontilla sijanneiden kahden talon tilalle. Myöhemmin talo siirtyi Paavo Maurasen vävyn, lääketieteen lisensiaatti Aake Pantion ja hänen perheensä hallintaan.
Talon kadunpuoleisessa alakerroksessa on ajan mittaan sijainnut useita eri liikkeitä, joista tunnetuin lienee Durchmanin optikkoliike.
Talossa toimii nykyisin Kauppalan Kirppis & Kansankahvila.
Koonnut: Nurmeksen museo
Talvisodan pommituksissa tuhoutui kauppaneuvos Maurasen omistama liikehuoneisto Kirkkokadun varrella. Raakel Mauranen sai vuonna 1941 luvan uudisrakennuksen rakentamiseen Raatihuoneenkatu 16:n tontille, jonka hän oli aiemmin hankkinut tyttärensä Kaisan kanssa. Rakennuksen suunnitteli Timo Eskelinen, ja sen rakensi Heikkinen vuosina 1941–1942.
Rakennuksessa on 200 neliömetrin kellari ja 200 neliömetrin asuinkerros sekä avoin vinttitila.
Rakentamiseen saatiin valtiolta avustusta, koska sota tuhosi entisen kotitalon. Edellytyksenä oli, että taloon tuli tehdä myös ulkopuoliselle vuokrattavia tiloja. Sodan aikana vuokralaisina olivat puolustusvoimat ja rintamalääkärinäkin toiminut Aake Pantio. Alakerrassa oli puusepänverstas. Sodan jälkeen vuoteen 1955 saakka myös Metsähallitus oli vuokralaisena.
Talossa asuivat aluksi vakituisesti Raakel Mauranen ja hänen tyttärensä Kaisa. Kaisa avioitui rehtori Jouko Salosen kanssa vuonna 1955, ja he asuivat talossa vuoteen 1998. Rehtori Seppo ja Terttu Laaninen ostivat talon vuonna 1998 ja asuvat talossa edelleen.
Suurempia remontteja ovat olleet 1960-luvulla puulämmityskattilan lisäksi otettu öljylämmitys, vuonna 1981 laitettiin uudet ikkunat ja seiniin tehtiin sisäpuolelle lisäeristys. Lisäksi tiilikatto uusittiin ja taloon laitettiin mineriittikatto. 2000-luvun alkupuolella kiinteistö liitettiin kaukolämpöön. Sisätiloissa on uusittu lattioita 2010-luvulla sekä olohoneeseen laitettu takka/leivinuuni. Keittiö on uusittu vuonna 2015.
Tontin ympäröimä aita uusittiin 2010-luvun alussa. Ulkomaalaus on uusittu 20 vuoden välein
Tontilla alun perin sijainnut puutalo kuului kelloseppä Virtaselle, kuten viereinenkin talo, Karjalankatu 4. Nämä kaksi taloa olivat lähes samannäköiset. Alkuperäinen talo kuitenkin paloi talvisodan pommituksissa 20.1.1940 ja on sen jälkeen rakennettu uudestaan. Talossa asui räätäli Kalle Nurmela vaimonsa Iidan ja kolmen lapsensa, Eeron, Mairen ja Martin, kanssa.
Räätälin kolmesta lapsesta vanhin, lehtori Eero Nurmela (s. 1905) muutti taloon, kun hän palasi perheineen Raahesta juurilleen Nurmekseen vuonna 1953. Hän asui talossa kuolemaansa, vuoteen 1997 asti. Nurmela toimi pitkään Nurmeksen yhteislyseon suomenkielen lehtorina ja myös lyhyen aikaa rehtorina Esa Kauppisen jäädessä eläkkeelle keväällä 1958.
Koonnut: Nurmeksen museo
Vuonna 1876 perustetun ja vuonna 1879 kaavoitetun Nurmeksen kauppalan asuttaminen alkoi toden teolla vuonna 1880 pidetyistä tonttihuutokaupoista. Tämän tontin osti kauppias Julius Grönroos 99 markan hintaan ja myi sen kaksi vuotta myöhemmin Antti Nevalaiselle. Piirustukset liiketalolle hyväksyttiin vuonna 1883. Aluksi talossa sijaitsi muun muassa Theresa Liljendahlin ravintola sekä huoneita matkailijoita varten. Vuonna 1899 perustettu Kansallis-Osake-Pankki siirsi konttorinsa rakennukseen vuonna 1911. Samana vuonna valmistui Nurmekseen rautatie, ja Nurmeksen talouselämä alkoi kehittyä. Yritteliäisyys elpyi ja Kansallispankin toiminta laajeni, kun monet Nurmeksen yritykset harjoittivat vireää ulkomaankauppaa. Pankinjohtajana toimi sen alusta asti vuonna 1921 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka kunnallisneuvos Juho Pitkänen. Hän oli toiselta ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja hänen puolisonsa Aina oli säveltäjä P. J. Hannikaisen sisar.
Alkuperäinen, vuonna 1883 rakennettu KOP:n talo tuhoutui talvisodan pommituksessa tammikuussa 1940. Tuolloin koko talo paloi, ja sen mukana paloivat paitsi pankin irtaimisto, myös talossa sijainnut pankinjohtaja Törrösen perheen koti. Tulipalossa vain teräsbetoniholvi jäi pystyyn ja konttorin kassa ja arvopaperit säilyivät vahingoittumattomina. Talon piharakennus säästyi, samoin sinne turvaan siirretyt tavarat.
Nykyinen rakennus valmistui vuonna 1947 pommituksessa tuhoutuneen tilalle. Talon alakerrassa oli neljä liikehuoneistoa ja pankki, kahdessa ylemmässä kerroksessa pankin henkilökunnan ruokailutila ja asuntoja sekä hammaslääkäri Aino Törrösen vastaanottotila vuoteen 1969 saakka. Talo oli omana aikanaan hyvin moderni, sillä siinä oli sisä-wc, kylpyhuone ja juokseva vesi. Lisäksi kellarissa oli sauna, joka tosin oli varattu vain pankinjohtajan perheen käyttöön.
Kansallispankin seuraaja Nordea lopetti toimintansa kiinteistössä syyskuussa 2011. Tiloissa toimi vuosina 2020–2021 Nurmes-talon remontin ajaksi perustettu tilapäinen museo Kopin museo.
Koonnut: Nurmeksen museo
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema koulurakennus valmistui 19.2.1940 ilmapommituksissa tuhoutuneen vanhan kansakoulurakennuksen tilalle. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1947, ja koulu vihittiin käyttöön vuonna 1949. Valmistuessaan koulurakennus oli koko maakunnan nykyaikaisin. Koulutoiminta rakennuksessa loppui vuonna 2010, kun Keskustan koulu yhdistettiin Kirkkokadun kouluun. Siitä lähtien rakennus on ollut yhdistysten ja eri toimijoiden toimitiloina, kunnes koulu vuonna 2021 jätettiin tyhjilleen.
Talolle saatiin rakennuslupa vuonna 1950, ja se valmistui 1953. Ensimmäinen omistaja oli metsänhoitaja Toivola. Toivola piti rakennuksessa muun muassa elokuvateatteria ja ruokalaa. Hänen jälkeensä talon omisti Kansallisosakepankki, jolta sen ostivat Paavo Sorjonen ja Tanskasen pariskunta vuonna 1968.
Rakennuksessa on vuosien mittaan toiminut monia liikkeitä ja yrityksiä, näistä tunnetuimpia olivat RTV-huolto, Kone-Korhonen, elokuvateatteri sekä ravintola Bio-Burger. Anja Tanskanen piti talossa pitkään kangaskauppaa, joka lopetti toimintansa vuonna 1995.
Nykyisin talossa toimii Nurmeksen helluntaiseurakunnan Katutemppeli sekä Ibo Kebab & Pizza -ravintola.
Koonnut: Nurmeksen museo
Talon on suunnitellut arkkitehti Suonmaa, ja se on valmistunut vuonna 1967. Talon alakerrassa on sijainnut useita liikkeitä, kuten Revon baari, Tori-Halppis sekä Jukka Revon parturinliike.
Koonnut Nurmeksen museo
Tontilla sijaitsi alun perin vuonna 1893 rakennettu puutalo pesutupineen. Talo purettiin vuonna 1973 tontilla nykyisin sijaitsevan kerrostalon tieltä. Nykyinen kerrostalo valmistui vuonna 1974, ja se tunnetaan nimellä Sähkönkulma. Talon kauppalantalon puoleisessa päädyssä sijaitsi Nurmeksen Sähkö Oy:n liike. Pihalla Karjalankadun puolella sijaitsi Nurmeksen Sähkön varastorakennus, joka purettiin vuonna 1989.
Koonnut: Nurmeksen museo
Nurmes-taloksi vihitty kulttuuri- ja kirjastorakennus valmistui vuonna 1991 ja sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Erkki Helasvuo & co. Rakennus sijoittuu aivan Kauppalan laidalle, Kötsinmäelle harjun päälle mäntymetsään, josta avautuvat näkymät sekä Pieliselle että Nurmesjärvelle. Rakennuksen suunnittelussa on otettu erityisesti huomioon sen sovittaminen metsikön rytmiin.
Nurmes-talo remontoitiin täydellisesti vuosien 2019–2021 aikana ja uudistunut talo avattiin yleisölle elokuussa 2021. Rakennuksessa toimii muun muassa Nurmeksen kaupunginkirjasto, Kötsin museo, Pielisen Karjalan musiikkiopiston Nurmeksen toimipiste ja Ylä-Karjalan kansanopisto. Säveltäjä P. J. Hannikaisen mukaan nimetyssä monitoimisalissa toimii myös elokuvateatteri Kino Hannikainen.
Nykyinen talo on uustuotantoa. Paikalla aiemmin sijainnut rakennus oli rakennettu 1800-luvun loppupuolella Rautavaaralta puretun Luostan Linnan hirsistä. Rakennuksessa toimi 1900-luvun alkupuolella Herra Hotelli -niminen matkustajakoti. Kansanomainen nimitys tuli siitä, kun matkustajakodissa majoittui erityisesti syrjäkyliltä Kauppalaan yhteisiä asioita edistämään saapuneita vaikuttajia, sen ajan kunnallispoliitikkoja. Rakennuksessa on toiminut myös ainakin kello- ja hattuliike, ja viimeisimpänä siellä on ollut helluntaiseurakunnan kokoontumistila.
Kiinteistön osti laivuri Jouko Kärkkäinen vuonna 1999. Kärkkäisen alkuperäisenä tarkoituksena oli kunnostaa talo entiseen loistonsa, mutta päärakennus osoittautui korjauskelvottomaksi. Vanha rakennus purettiin vuosina 1999–2000, ja uusi valmistui vuonna 2001. Taloa laajennettiin Porokylään päin vuonna 2007. Vanhasta rakennuksesta on muistona autotallin alla oleva perunakellari.
Uuden rakennuksen on suunnitellut paikallinen arkkitehti Seija Tuhkanen. Se on rakennettu Samitalon valmistamista elementeistä paikallisena työnä. Erikoisuutena rakennuksessa ovat sen puurakenteisuus ja Pieliselle avautuva esteetön maisema, joka on otettu huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Jalkakäytävän ja rakennuksen väliset kivipaadet ovat alun perin olleet Höljäkän rautatieaseman asemalaiturin reunakiviä.
Nimen Ruorikulma talo on saanut rakennuttajastaan Kärkkäisestä. Nimestä muistuttavat myös
Raatihuoneenkadulle näkyvä ruorin muotoinen ikkuna sekä laivan komentosiltaa imitoiva talon muoto ja ikkunat kohti Pielistä.
Joonas Pelon omistukseen kiinteistö siirtyi alkuvuonna 2020. Talo on maalattu alkuperäistä
värityssuunnitelmaa kunnioittaen kesällä 2021. Talossa toimii nykyisin Pihlajalinnan lääkärikeskus, Pielisen Fysikaalisen Hoitolan fysioterapia sekä jalkahoitaja Kaija Länsimäen vastaanotto. Yläkerrassa sijaitseva maisema-asunto on vuokrakäytössä.
Vuonna 1981 puretun Nurmeksen vanhan sairaalan tontille vuonna 2018 valmistunut Pikku-Kaarlen päiväkoti edustaa vanhan puutaloalueen miljööseen sopivaa täydennysrakentamista parhaimmillaan. Päiväkodin rakennusmateriaaleissa on käytetty paljon puuta, mikä näkyy muun muassa ulkoseinien hirsirakenteissa, jotka on jätetty sisäpuolella suurelta osin näkyville. Julkisivuun on tehty kaavan määräämä puupanelointi.
Päiväkodissa on hieman alle tuhat neliötä huonepinta-alaa ja noin 50 huonetta. Rakennuksen piha-alueella on paikallisten taiteilijoiden, Maija Laurisen ja Michal Czinegen, tekemä taideteos Karhusaari, joka toimii myös lasten leikkipaikkana.
Vanhan, vuonna 1981 puretun sairaalan tontin rakentaminen jatkui Pikku-Kaarlen päiväkodin jälkeen puukerrostalo Yhteisöpiha 1:n rakentamisella. CLT-massiivipuuelementeistä rakennetun luhtikerrostalon rakentaminen aloitettiin vuonna 2019, ja asukkaille luovutettiin avaimet toukokuussa 2020. Kiinteistö Oy Nurmeksen Vuokratalojen rakennuttamassa kolmikerroksisessa talossa on 19 vuokra-asuntoa.
Vanhan sairaalan tontti saatiin rakennettua täyteen, kun Yhteisöpiha 2 valmistui kesällä 2022. Kiinteistö Oy Nurmeksen Vuokratalojen Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riverian opiskelijoille rakennuttama 38-paikkainen opiskelija-asuntola edustaa Yhteisöpiha 1:n tavoin modernia, mutta vanhaa kunnioittavaa, ekologista puukerrostalorakentamista. Kolmikerroksisen luhtikerrostalon runko on CLT-massiivipuuelementtiä. Ulkopinnassa on alueen kaavamääräyksen mukaisesti ulkoverhouslaudoitus, mutta elementin puupinta on jätetty osittain näkyviin asuntojen sisäseiniin.
Nykyinen kirkkomme on Nurmeksen viides kirkko. Se on rakennettu vuosien 1893–1896 aikana. Piirustukset on laatinut arkkitehtitoimisto J. Westerlund, pääpiirtäjänä oli Bertha Envald. Lopullinen muotoilu on työnjohtajana toimineen Fr. Mieritzin. Malliltaan kirkko on 1800-luvun myöhäisgoottilasta tyyliä, tornillinen poikkilaivainen pitkäkirkko, tiiliseinät, sisärakennelmat ja tuet puuta. Tornin korkeus on 55 metriä ja korkeus ristin huippuun on 60 metriä. Istumapaikkoja on noin 2 200.
Alttaritaulu on Väinö Hämäläisen vuonna 1913 maalaama Kristus ristillä. Vuonna 1976 valmistuneet 41-äänikertaiset urut ovat Urkurakentamo Hans Heinrichin rakentamat. Kuoriosan ikkunoiden lasimaalaukset ovat vuodelta 1934. Ne ovat Ilmari ja Seppo Launiksen maalaamat. Kirkossa on nähtävänä Veikko Haapalaisen tekemät aikaisempien kirkkojen pienoismallit.
Lähde: Nurmeksen seurakunnan verkkosivut
Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko sijaitsee Kirkkokadun varrella vähän ennen Mikonsalmen siltaa Lieksaan päin mentäessä. Vaikka kirkko ei olekaan mäellä, sen 25 metrin korkeuteen ulottuva huippu erottuu kaupunkikuvasta. Tämä jälleenrakennuskaudella rakennettu kirkko on pyhitetty apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle. Kirkko edustaa selkeästi oman aikakautensa silmiinpistävää ”kulmikasta” tyyliä.
Kirkko rakennettiin jälleenrakennusvaroilla vuosien 1958–1959 aikana, ja sen suunnitteli arkkitehti Ilmari Ahonen. Apulaispiispa Paavali toimitti kirkon vihkimisen 6. syyskuuta vuonna 1959. Alkuperäiset ikonostaasin ikonit on maalannut taiteilija Voitto Marttinen. Ne edustavat kenties poikkeuksellistakin ikonimaalaustyyliä, joka oli tunnusomaista tuona aikakautena.
Kirkon muut ikonit on saatu hyvin monesta eri paikasta ja eri lahjoittajilta. Näistä ikoneista voidaan erityisesti mainita kirkkosalin suurikokoiset ikonit, jotka on saatu Korpiselän seurakunnan entisestä pääkirkosta. Kirkkosalissa on myös Kauko Rysän 1960-luvulla maalaamia ikoneita sekä muun muassa Nurmeksen ikonipiirin ja Aino Meriläisen lahjoittamia ikoneja.
Nurmeksen pääkirkossa jumalanpalveluksia toimitetaan säännöllisesti, vaikkakaan ei joka viikonloppu, sillä samassa suhteessa palveluksia toimitetaan myös Juuassa ja Valtimolla. Tosiasia on myös se, että kirkko ei enää ole ääriään myöten täynnä.
Seurakuntalaisia on nykyään noin 1 200, kun jäsenmäärä 1950–1960-luvulla oli vielä yli 3 000.
Kirjoittanut Andrei Verikov
Nurmeksen kolmannen kirkon tapulin rakensi kalajokelainen Simo Jylkkä vuonna 1773. Kolmas kirkko oli valmistunut jo yhdeksän vuotta aikaisemmin. Melko pian ilmeni, että kirkko oli liian ahdas nurmeslaisten tarpeisiin. Seuraava eli neljäs kirkko rakennettiin hieman entisten kirkkojen paikkaa kauemmaksi Lapinsärkälle. Neljäs kirkko valmistui vuonna 1857, ja kolmas kirkko purettiin. Kolmannen kirkon hirsistä rakennettiin vankitupa.
Lähde: Nurmeksen museo
Satama-alueen venevajat on alun perin rakennettu vuosina 1890–1910, mutta niitä on sittemmin korjattu ja uusittu. Venevajoja oli alun perin enemmän kuin nykyiset kuusi. Yhdessä venevajoista toimii nykyisin sataman kuntosali.
Lähde: Nurmeksen museo
Ennen rautatien valmistumista vuonna 1911 oli vesitie tärkein kesäinen liikenneyhteys Nurmeksesta etelään. Pielisjoki kanavoitiin 1870-luvulla, ja se mahdollisti isojen höyrylaivojen liikennöinnin. Satama on rakennettu 1880-luvulla nykyiselle paikalleen ja pakkahuone 1800-luvun lopulla sataman valmistumisen jälkeen. Laivoja käytettiin henkilöliikenteeseen, mutta myös rahtitavaraa kuljetettiin. Senaatin siviilitoimituskunta vahvisti Kauppalan satamasäännön vuonna 1890. Maksuista vapautettiin kruunun alukset, näyttelytavarat ja paikkakuntalaisten maanviljelystuotteet. Muutamaa vuotta myöhemmin satamasääntöä tiukennettiin. Höyrylaivoilta perittiin 50 penniä hevosvoimalta, muut laivat luokiteltiin uppoumansa mukaan. Perustettiin myös satamamestarin virka. Satamamaksut muodostivat 40 prosenttia kaikista Kauppalan tuloista.
Satamasta rahtia kuljetettiin Sotkamoon ja Kuhmoon hevosten vetämänä. Satamassa vierailivat höyrylaivat Pielinen, Valio, Seura, Ilmari, Salmi, Nurmes, Lieksa, Tapio, Koli Telkkä ja Rannikko. Useimmat laivat lähtivät kahdesti viikossa ja poikkesivat Joensuusta Nurmekseen kulkevan vesireitin varrella useissa satamissa ja laitureissa. Laivan saapuminen satamaan oli suuri tapahtuma, ja kauppalan pojat juoksivat satamaan laivaa vastaanottamaan.
Rautatieliikenteen tulo Nurmekseen vuonna 1911 hiljensi sataman vuosikymmeniksi alkaakseen taas uuden kukoistuskauden 1970-luvulla Nurmes-Marinan laivaliikenteen alettua.
Nykyisin pakkahuoneen tiloissa toimii kesäisin Kahvila Vanha pakkahuone ja Kyläbaari.
Lähde: Nurmeksen museo
