Talot

Pääosa alueen rakennuskannasta on 1880-luvun ja 1930-luvun väliseltä ajalta, ja siksi Puu-Nurmes tunnetaan yhtenä Suomen parhaiten säilyneistä puutaloalueista. Alueen asukkaat ovat erityisen onnekkaita, sillä harjulta avautuu upeat näkymät Nurmesjärvelle ja Pieliselle. Tälle sivulle on koottu joidenkin talojen historiaa. Jos haluat lisätä oman talosi historian sivuille, laita talosi tiedot ja mahdollinen kuva osoitteeseen: juha.halonen@kauppayhtio.com.

Revon Funkistalo

Eteläinen kauppatori 2

Talon on suunnitellut Arkkitehti Suonmaa, ja se on valmistunut v.1967. Talon alakerrassa on sijainnut useita liikkeitä, kuten Revon baari, Tori-Halppis sekä Jukka Revon parturinliike.

Koonnut Nurmeksen museo

Nurmeksen evankelis-luterilainen kirkko

Kirkkokatu 17

Nykyinen kirkkomme on Nurmeksen viides kirkko. Se on rakennettu 1893-1896. Piirustukset on laatinut arkkitehtitoimisto J. Westerlund, pääpiirtäjänä Bertha Envald. Lopullinen muotoilu on työnjohtajana toimineen Fr. Mieritzin. Malliltaan kirkko on 1800-luvun myöhäisgoottilasta tyyliä, tornillinen poikkilaivainen pitkäkirkko, tiiliseinät sekä sisärakennelmat ja tuet puuta. Tornin korkeus on 55 m ja korkeus ristin huippuun on 60 m. Istumapaikkoja on n. 2200.

Alttaritaulu on Väinö Hämäläisen vuonna 1913 maalaama Kristus ristillä. Vuonna 1976 valmistuneet 41-äänikertaiset urut ovat Urkurakentamo Hans Heinrichin rakentamat. Kuoriosan ikkunoiden lasimaalaukset ovat vuodelta 1934 ja ne ovat Ilmari ja Seppo Launiksen maalaamat. Kirkossa on nähtävänä Veikko Haapalaisen tekemät aikaisempien kirkkojen pienoismallit.

Lähde: Nurmeksen seurakunnan verkkosivut

Närekartano

Koulukatu 5

Tontin ehtivät omistaa sekä varatuomari Lang että opettaja Söderström, mutta vasta kamreeri Gustaf Wilhelm Nyqvist rakennutti sille talon 1920-luvun lopulla.

Asukkaina mainitaan vuonna 1929 Nyqvist perheineen, Elina Haapalainen ja palvelija Saima Haapalainen.

Kun pankinjohtajana toiminut Nyqvist suomensi nimensä Närekorveksi vuonna 1938, sai talo nykyäänkin tunnetun nimensä.
Kaupungin omistuksessa kiinteistö on ollut vuodesta 1979, jolloin siihen muutti vapaa-aikatoimisto, työllisyystoimisto ja sotainvalidien veljesliitto. Taloa ovat käyttäneet lisäksi bändit harjoitustiloina, AA-kerho, lasten kuvataidekerho ja työttömien yhdistys, joka korjasi taloa 1990-luvun alkupuolella.

Koonnut Nurmeksen museo

Rautatieläisten asuinkasarmi

Pielisenkatu 2 A

Vuonna 1910 valmistuneessa päärakennuksessa oli kuusi yhden huoneen ja keittiön asuntoa, joissa asui muiden muassa asemamiesten, vaihdemiesten ja veturinkuljettajien perheitä. Päätyasunto oli muita suurempi, siinä asui ratamestari perheineen.

Jokaiseen asuntoon kuului osuus ulkorakennuksesta ja suuresta uunein lämmitettävästä maakellarista.

Lähde: eMuseo

Kirkkokatu 34

Veturitallin matalampi osa vesitorneineen rakennettiin vuonna 1910. Laajennusosa tehtiin vuonna 1928 liikenteen kasvaessa, kun rataa jatkettiin Nurmeksesta pohjoiseen päin. Kahteen korkeaan pilttuuseen sopivat uudet entistä suuremmat veturit. Pieni puinen apurakennus valmistui vuonna 1946.

Vuonna 2009 osti Nurmeksen kaupunki rautatiealueen rakennukset. Veturitalli myytiin vuonna 2013 Höyryraide Oy:lle, joka säilyttää, korjaa ja esittelee alueella vanhoja höyry- ja dieselvetureita.

Koonnut Nurmeksen museo

Raatihuoneenkatu 22 / Kaarlonkatu 1

Päärakennus valmistui vuonna 1924 ja piharakennus eläinsuojineen vuonna 1927, jolloin rataa ryhdyttiin jatkamaan Nurmeksesta Kontiomäen suuntaan.

Kaupunki osti rakennukset vuonna 1994. Tiloissa toimi käsityökeskus ja lasten päiväkoti.

Lähde: eMuseo

Raatihuoneenkatu 15

Tontilla sijaitsi alun perin vuonna 1893 rakennettu puutalo pesutupineen. Talo purettiin 1973 tontilla nykyisin sijaitsevan kerrostalon tieltä. Talo valmistui v. 1974, ja se tunnetaan nimellä Sähkönkulma. Talon kauppalantalon puoleisessa päädyssä sijaitsi Nurmeksen Sähkö Oy:n liike. Pihalla Karjalankadun puolella sijaitsi Nurmeksen sähkön varastorakennus, joka purettiin 1989.

Koonnut Nurmeksen museo

Raatihuoneenkatu 16

Talvisodan pommituksissa tuhoutui Kauppaneuvos Maurasen omistama liikehuoneisto Kirkkokadun varrella.

Raakel Mauranen sai vuonna 1941 luvan uudisrakennuksen rakentamiseen Raatihuoneenkatu 16 tontille, jonka hän oli aiemmin hankkinut tyttärensä Kaisan kanssa.

Rakennuksen suunnitteli Timo Eskelinen ja sen rakensi Heikkinen vuosina 1941 – 1942.

Rakennuksessa on 200 neliömetrin kellari ja 200 neliömetrin asuinkerros sekä avoin vinttitila.

Rakentamiseen saatiin valtiolta avustusta, koska sota tuhosi entisen kotitalon. Edellytyksenä oli, että taloon tuli tehdä myös ulkopuoliselle vuokrattavia tiloja. Sodan aikana oli vuokralaisena puolustusvoimat ja rintamalääkärinäkin toiminut Aake Pantio. Alakerrassa oli puusepänverstas. Sodan jälkeen vuoteen -55 saakka myös Metsähallitus oli vuokralaisena.

Talossa asuivat aluksi vakituisesti Raakel Mauranen ja hänen tyttärensä Kaisa.

Kaisa avioitui rehtori Jouko Salosen kanssa vuonna 1955 ja he asuivat talossa vuoteen 1998. Rehtori Seppo ja Terttu Laaninen ostivat talon vuonna 1998 ja asuvat talossa edelleen.

Suurempia remontteja ovat olleet -60-luvulla puulämmityskattilan lisäksi otettu öljylämmitys, vuonna 1981 laitettiin uudet ikkunat ja seiniin sisäpuolelle tehtiin lisäeristys. Lisäksi tiilikatto uusittiin ja taloon laitettiin mineriittikatto.

2000-luvun alkupuolella kiinteistö liitettiin kaukolämpöön. Sisätiloissa on lattioita uusittu 2010-luvulla sekä olohoneeseen laitettu takka/leivinuuni. Keittiö on uusittu 2015.

Tontin ympäröimä aita uusittiin 2010-luvun alussa.

Ulkomaalaus on uusittu 20 -vuoden välein

Työväenkatu 15 eli Kirkkokatu 4

Kultaseppä Sulo A. Kunnas rakennutti talon vuonna 1909. Siihen muuttivat naapuritalossa vuokralla olleet Sulo, Vappu ja kaksi lasta sekä oppilas Juho Moilanen. Hellahuonetta vuokrattiin rautatieläisille.

Nurmeksen VPK osti neljä torvea Kunnaksen liikkeestä soittokunnalleen hintaan 520 markkaa. Juho Moilanen valmistui kellosepäksi vuonna 1915 ja asui talossa vuokralla Kaisa-äitinsä kanssa.

Posteljooni Armas Andberg tuomittiin sakkoihin viinan myynnistä vuonna 1920. Seuraavana vuonna hänen vaimonsa sai oikeuden pitää talossa majataloa, ravintolaa ja kahvilaa.

Tyyne Pihl anoi lupaa matkustajakodin pitämiselle vuonna 1936 (ja sai). Satulaseppä Heikki Turunen teetii taloon muutos- ja lisärakennuspiirustukset v. 1938 ja vuodesta 1939 toimi Anna Jakobina Steniuksen makeis- ja ruokakauppa talossa.
Kaasisten radioliike toimi talossa 1940-luvun loppupuolella. Tuolloin talon toisessa päädyssä asui metsänhoitaja Erkki Länsimies perheineen.

Koonnut Nurmeksen museo

Harjukatu 6

Kansakoulunopettaja Pekka Savolainen osti tontin vuonna 1906 ja teetti saman tien piirustuksetkin. Henkikirjassa talo mainitaan Savolaisen talona, mutta asukkaita ei näy edes vielä vuonna 1915. Syynä voisi olla se, että talo on jäänyt keskeneräiseksi.

Vuonna 1931 teettivät uudet omistajat Aimo ja Eila Tervo pesutupapiirustukset tontille. Aimon isän metsänhoitaja Alarik Tervon kerrotaan omistaneen talon ennen poikaansa.

Tontin perällä oleva rivitalo rakennettiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Lähde: eMuseo

Karjalankatu 6

Tontilla alun perin sijainnut puutalo kuului kelloseppä Virtaselle kuten viereinenkin talo, Karjalankatu 4. Nämä kaksi taloa olivat lähes samannäköiset. Tämä alkuperäinen talo kuitenkin paloi talvisodan pommituksissa 20.1.1940 ja on sen jälkeen rakennettu uudestaan. Talossa asui räätäli Kalle Nurmela vaimonsa Iidan ja kolmen lapsensa, Eeron, Mairen ja Martin kanssa.

Räätälin kolmesta lapsesta vanhin, lehtori Eero Nurmela (s.1905) muutti taloon, kun hän palasi perheineen Raahesta juurilleen Nurmekseen vuonna 1953 ja hän asui talossa kuolemaansa 1997 asti. Eero Nurmela toimi pitkään Nurmeksen yhteislyseon suomenkielen lehtorina ja myös lyhyen aikaa rehtorina Esa Kauppisen jäädessä eläkkeelle keväällä 1958.

Koonnut Nurmeksen museo

Kirkkokatu 29

Kauppias Johan Hukka osti tontin elokuussa 1880. Piirustukset talolle hyväksyttiin seuraavana keväänä.
Hukka oli monipuolinen liikemies, joka oli mukana perustamassa viinatehtaita, höyrysahaa ja myllyä. Hän toimi höyrylaivojen Seura ja Pielinen asiamiehenä, Oluttehdasyhtiön nimenkirjoittajana ja lähiseudun asukkaiden pesänhoitajana. Hukan talossa toimi lisäksi sekatavarakauppa.

Juho Hukan kuoltua vuonna 1903 jatkoivat tyttäret Rosa ja Hilja liiketoimintaa. Vuonna 1908 jatkoi kaupanpitoa Igor Juutinen, jolta talon osti kesällä 1910 asessori Wahlberg.

Edvard Wahlberg teetti talossa täysremontin ennen muuttoa. Julkisivun kuusiruutuiset ikkunat vaihdettiin Elis Palanderin suunnitelmien mukaan t-mallisiksi, kaupan ovi suljettiin ja Kirkkokadun suuntaan rakennettiin komea paraatisisäänkäynti tuomiokunnan kansliaa varten.

Rouva Ina Engelberg kirjoitti kirjeessään 10.9.1910 näin: "Wahlbergit ovat muuttaneet Hukkasen talon perusteellisesti. Seinät ovat uusissa paikoissa, kaikki tapetoitu ja maalattu. Seinillä suuria tauluja ja huoneissa paljon kukkia."
Metsähallitus osti talon ja modernisoi talon 1950-luvun henkeen. Ikkuna-aukot madallettiin ja koristeveistetyt osat irrotettiin. Vaakapaneeli peitettiin pystylaudoituksen alle.

Lähde: eMuseo

Työväenkatu 4, Raatihuoneenkatu 5, Betlehem

Sotkamossa syntynyt Juhana "Juho" Korhonen osti Työväenkatu 4:n 1880 ja teetti sille piirustukset seuraavana vuonna.
Myös ajurina toiminut Juho sai heti kauppalaan muutettuaan urakakseen raja-aidan rakentamisen kauppalan ja kirkonkylän välille.

Vuosien 1907-1910 aikana talossa toimi Pohjois-Karjalan Työväen Osuuskauppa. Opettaja Olli Koistinen osti talon vuonna 1922.

Lähde: eMuseo

Salmenkatu 5 - Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko Nurmeksessa

Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko sijaitsee Kirkkokadun varrella vähän ennen Mikonsalmen siltaa Lieksaan päin mentäessä. Vaikka kirkko ei olekaan mäellä, niin sen 25 metrin korkeuteen ulottuva huippu erottuu kaupunkikuvasta.
Tämä jälleenrakennuskaudella rakennettu kirkko on pyhitetty apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle. Kirkko edustaa selkeästi oman aikakautensa silmiinpistävää ”kulmikasta” tyyliä.

Kirkko rakennettiin jälleenrakennusvaroilla vuosien 1958-59 aikana ja sen suunnitteli arkkitehti Ilmari Ahonen. Apulaispiispa Paavali toimitti kirkon vihkimisen 6. syyskuuta vuonna 1959. Alkuperäiset ikonostaasin ikonit on maalannut taiteilija Voitto Marttinen ja ne edustavat kenties poikkeuksellistakin ikonimaalaustyyliä, joka oli tunnusomaista tuona aikakautena.

Kirkon muut ikonit on saatu hyvin monesta eri paikasta ja eri lahjoittajilta. Näistä ikoneista voidaan erityisesti mainita kirkkosalin suurikokoiset ikonit, jotka ovat saatu Korpiselän seurakunnan entisestä pääkirkosta. Kirkkosalissa on myös Kauko Rysän 1960-luvulla maalaamia ikoneita sekä mm. Nurmeksen ikonipiirin ja Aino Meriläisen lahjoittamia ikoneja.
Nurmeksen pääkirkossa jumalanpalveluksia toimitetaan säännöllisesti, vaikkakaan ei joka viikonloppu, sillä samassa suhteessa palveluksia toimitetaan myös Juuassa ja Valtimolla. Tosiasia on myös se, että kirkko ei enää ole ääriään myöten täynnä.

Seurakuntalaisia on nykyään n. 1200, kun jäsenmäärä 1950-60-luvulla oli vielä yli 3000.

Kirjoittanut Andrei Verikov

Työväenkatu 17 eli Kirkkokatu 5

Kesällä 1907 osti suutari David Vatanen tontin Työväenkadulta. Tammikuussa 1909 kertoi Rajavahti-lehti paheksuvasti: "Kristillismielissuomettarelainen Vatanen uudisti juuri nyt valmistuneen talonsa markkinatanssittajaisilla." Vatanen myi talonsa jo samana vuonna, jolloin siihen muuttivat telegrafireviisori Richard "Riku" ja Selma Talola.

Talo vaihtoi omistajaa tiheään. Seuraavat omistajat olivat varatuomari Oiva Huttunen (1912), leipuri Lauri ja Selma Pitkänen, (1918) räätäli Mikko ja Kaisa Lohtander (1920) sekä Antti ja Saima Romppanen (1923).

Kuokkastenkosken koulun opettaja Eerik Kolehmainen osti talon vuonna 1927 ja se toimi koko 1930-luvun hänen lastensa koulukortteerina. Eerik ja Kreeta Kolehmaisen poika, autoilija Eero Kolehmainen asui talossa perheineen vuoteen 1961.

Koonnut Nurmeksen museo

Kirkkokatu 20

Kopin museo on Nurmes-talon remontin ajaksi perustettu tilapäinen museonäyttely, joka sijaitsee Kansallis-Osake-Pankin vanhassa liikehuoneistossa. Kansallis-Osake-Pankki, lyhyemmin Kansallispankki tai KOP, on vuosina 1889–1995 toiminut liikepankki. Tontilla alun perin sijainnut komea puurakenteinen KOP:n talo rakennettiin vuonna 1883.

Vuonna 1876 perustetun ja 1879 kaavoitetun Nurmeksen kauppalan asuttaminen alkoi toden teolla vuonna 1880 pidetyistä tonttihuutokaupoista. Tämän tontin osti kauppias Julius Grönroos 99 markan hintaan, ja möi sen kaksi vuotta myöhemmin Antti Nevalaiselle. Piirustukset liiketalolle hyväksyttiin 1883. Aluksi talossa sijaitsi mm. Theresa Liljendahlin ravintola sekä huoneita matkailijoita varten. Vuonna 1899 perustettu Kansallis-Osake-Pankki siirsi konttorinsa rakennukseen vuonna 1911. Samana vuonna valmistui Nurmekseen rautatie, ja Nurmeksen talouselämä alkoi kehittyä. Yritteliäisyys elpyi ja Kansallispankin toiminta laajeni, kun monet Nurmeksen yritykset harjoittivat vireää ulkomaankauppaa. Pankinjohtajana toimi sen alusta asti vuonna 1921 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka kunnallisneuvos Juho Pitkänen. Hän oli toiselta ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja hänen puolisonsa Aina oli säveltäjä P.J. Hannikaisen sisar.

Alkuperäinen KOP:n talo tuhoutui talvisodan pommituksessa tammikuussa 1940. Tuolloin koko talo paloi, ja sen mukana paloi paitsi pankin irtaimisto, myös talossa sijainnut pankinjohtaja Törrösen perheen koti. Tulipalossa vain teräsbetoniholvi jäi pystyyn ja konttorin kassa ja arvopaperit säilyivät vahingoittumattomina. Talon piharakennus säästyi, samoin sinne turvaan siirretyt tavarat.

Nykyinen rakennus valmistui vuonna 1947 pommituksessa tuhoutuneen tilalle. Talon alakerrassa oli 4 liikehuoneistoa ja pankki, kahdessa ylemmässä kerroksessa pankin henkilökunnan ruokailutila ja asuntoja sekä hammaslääkäri Aino Törrösen vastaanottotila vuoteen 1969 saakka. Talo oli omana aikanaan hyvin moderni, sillä siinä oli sisä-wc, kylpyhuone ja juokseva vesi. Lisäksi kellarissa oli sauna, joka tosin oli varattu vain pankinjohtajan perheen käyttöön.
Kansallispankin seuraaja Nordea lopetti toimintansa kiinteistössä syyskuussa 2011.

Koonnut Nurmeksen museo

Kaarlonkatu 4

Talolle saatiin rakennuslupa v. 1950 ja se valmistui 1953. Ensimmäinen omistaja oli metsänhoitaja Toivola. Toivola piti rakennuksessa mm. elokuvateatteria ja ruokalaa. Hänen jälkeensä talon omisti Kansallisosakepankki, jolta sen ostivat Paavo Sorjonen ja Tanskasen pariskunta vuonna 1968.

Rakennuksessa on vuosien mittaan toiminut monia liikkeitä ja yrityksiä, näistä tunnetuimpia olivat RTV-huolto, Kone-Korhonen, elokuvateatteri sekä ravintola Bio-Burger. Anja Tanskanen piti talossa pitkään kangaskauppaa, joka lopetti toimintansa v. 1995.

Koonnut Nurmeksen museo

Raatihuoneenkatu 11

Tontin osti ja talon rakennutti kelloseppä Virtanen 1905. Myöhemmin rakennus siirtyi Metsähallitukselle, ja se toimi metsänhoitajan virkatalona. 1940-luvulla talossa asuivat mm. Saurit, sen jälkeen metsänhoitaja Länsimies perheineen 1950-1952 ja myöhemmin Niemen perhe. Niemien jälkeen talossa asui vuokralaisia. Kaupunki osti talon Metsähallitukselta 1989.

Koonnut Nurmeksen museo

Kirkkokatu 19

Rakennus on valmistunut 1940 ja sen on suunnitellut arkkitehti Eino Pitkänen (1904-1955), joka on suunnitellut myös viereisen Nurmeshovin (1939) sekä Keskustan koulun (1949) rakennukset. Nurmeshovin talo kuului Nurmeksen Rauta Oy:lle, joka puolestaan toimi Nurmeksen kauppa Oy:n tytäryhtiönä.

Eino Pitkänen oli kuopiolainen arkkitehti, joka asettui asumaan Kajaaniin opettajantyönsä myötä. Pitkäsen kädenjälki näkyy laajasti itäsuomalaisessa katukuvassa: Kuopion torinvarren Carlsonin tavaratalo, elokuvateatteri Kuvakukko ja Iisalmen Pyhän ristin kirkko ovat Pitkäsen piirtämiä. Riistaveden kirkon Pitkänen suunnitteli yhdessä Harry W. Schreckin kanssa. Parhaiten Pitkäsen kädenjälki on kuitenkin esillä Kajaanissa, jonka keskustassa sijaitsee useita hänen suunnittelemiaan liiketaloja.

Kirkkokatu 19 talon rakennutti kauppias Paavo Mauranen, Nurmeksen Kauppa Oy:n johtaja ja myöhemmin kauppaneuvos. Talo rakennettiin talvisodan pommituksissa 20.1.1940 tuhoutuneiden, tontilla sijainneen kahden talon tilalle. Myöhemmin talo siirtyi Paavo Maurasen vävyn lääket.lis. Aake Pantion ja hänen perheensä hallintaan.
Talon kadunpuoleisessa alakerroksessa on ajan mittaan sijainnut useita eri liikkeitä, joista tunnetuin lienee Durchmanin optikkoliike.

Talossa toimii nykyisin Kauppalan Kirppis & Kansankahvila.

Koonnut Nurmeksen museo

Työväenkatu 28

Poliisikonstaapeli Oskar Hyttinen osti kesällä 1925 Työväenkatu 28 tontin. Seuraavana vuonna hyväksytti räätäli Mikko Lohtander sille J. A. Niemen tekemät rakennuspiirustukset. Vuonna 1929 talon omisti autoilija Antti Romppanen, joka asui siinä vaimonsa Saimin ja neljän lapsensa kanssa. Taloa kutsuttiin Port Arthuriksi.

Seuraava omistaja oli Anton Turunen, joka vuokrasi sitä edelleen muun muassa veturin-kuljettaja Rissasen perheelle. Johannes Kotivuoren omistukseen talo tuli huutokaupassa vuonna 1950. Kotivuori ajoi taksia ja rakennutti sitä varten uunilämmitteisen autotallin Nurmeskadun varteen vuonna 1951. Kotivuoren pihassa oli erikoisuutena asfaltoitu piha-polku talolta autotalliin.

Koonnut Nurmeksen museo

Raatihuoneenkatu 7

Talo on rakennettu 1874 ja siirretty Raatihuoneenkatu 7:ään 1881. Talo on vanhin Nurmeksen kauppalan rakennuksista.

Talon rakennutti  nimismies C.V. Forss Raatihuoneenkatu 7:ään (v. 1881).Sitä ennen talo oli sijainnut Luostassa, jonne se oli rakennettu 1874 Kuopion läänin työkomppanian eli Luostan linnan työvankilan pappilaksi. Pappilan historia Luostassa oli lyhyt. Vangit kapinoivat usein ja 27.5.1875 vangit sytyttivät tulipalon karkaamisen helpottamiseksi. Pappilan rakennus oli yksi palossa säästyneistä rakennuksista, mutta  työsiirtolalle ei saatu pappia ennen sen lopettamista. Työsiirtola lopetettiin v. 1879. Niinpä rakennukset määrättiin pakkohuutokaupattavaksi.

Vuonna 1881 pappilan rakennus rakennettiin uudelleen Kauppalan  20. neliöön Nikolainkatu ( nykyinen Harjukatu) ja Raatihuoneenkadun kulmatontille. Lisäksi rakennettiin talousrakennus ja sauna, joka nykyisin on asuintalona Raatihuoneenkatu 8:ssa. C.V. Forssin jälkeen talon omisti kauppias Mikko Koistinen ja myöhemmin hänen vävynsä kauppias Otto Ahonen. Otto Ahonen itse asui Harjukatu 4:ssä ja Raatihuoneenkatu 7 oli vuokralla. Vuokralaisia taloon mahtui useita perhekuntia. Myös huoneenvuokralautakunta sijoitti taloon vuokralaisia sotien jälkeen.

Talon osti 1950-luvulla piiriesimies Niilo Nissinen. Seuraavalla vuosikymmenellä talon omistivat rva Anna-Kristiina Pakarinen (nyk. Rossander) ja tohtori, kirjailija Pertti Pakarinen. Lehtori Yrjö Viitikko osti talon 1970-luvulla ja möi talon 1984 optikko Matti Turuselle, joka omistaa talon edelleen. Talossa toimi vuosina 1984-2011 optikkoliike Silmä-Patruuna.

Nyt talossa on jälleen liiketoimintaa, kun optikko Matti Turusen vaimo, Tuula Turunen, avasi helmikuussa 2015 VoimaVilla puodin. Talo on edelleenkin myös asuinkäytössä. Daavidin kaupunki Puu-Nurmeksen alueen erikoisuuksiin kuuluu, että taloille annettiin nimiä. Rajakadun ja Nikolainkadun (nyk. Harjukatu) välistä rinnettä kutsuttiin Daavidin kaupungiksi tai toiselta nimeltään ”Kären kaupungiksi” muurari Taavetti Kärjen mukaan.  Kären kaupunki tuli siitä, että muurari Taavetti Kärki oli ollut muuraamassa ja rakentamassa kaikkia alueen taloja.Daavidin kaupunki  tuli taas siitä, että muurari Taavetti Kärki toimi myös kirkon suntiona ja oli hyvin hengellinen. Daavidin kaupungissa talot saivatkin raamatulliset nimet: Betlehem, Öljymäki, Getsemane ja Temppelin esikartano. Raatihuoneenkatu 7:ää kutsuttiin Öljymäeksi. Tien toisella puolella olevaa entistä saunaa taas kutsuttiin Getsemaneksi.