Lähteinä on käytetty muun muassa Nurmeksen museolta saatuja tietoja sekä Wilma Klippelin teosta Nurmeksen kauppala – ensimmäiset vuosikymmenet.
Koulun rakennutti Nurmeksen suomenkielisen yhteiskoulun kannatusyhdistys. Kauppala lahjoitti yhdistykselle rahaa ja 2 500 rakennushirttä kauppalan metsästä. Lisäksi saatiin senaatilta rakennusapua ja halpakorkoista lainaa. Otto Holmin suunnittelema koulutalo valmistui syksyllä 1905.
Jugend-tyylinen kauppalantalo valmistui vuonna 1905. Talon on suunnitellut aikanaan hyvin muodikas helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilä. Talon varsinainen käyttötarkoitus oli palvella hallintorakennuksena. Rakennus toimi myös juhlapaikkana, olihan siihen rakennettu hieno juhlasali ja näyttämö. Kauppalantalossa sijaitsivat säilytysputkat, joita käytettiin käräjien aikana vankien säilyttämiseen. Vankien putkan seiniin kirjoittamat viestit ovat vieläkin nähtävissä.
Kauppalan kansakoulun tuhouduttua talvisodan pommituksessa siirtyi talo koulun käyttöön. Talossa toimi myös kansanhuoltotoimisto sekä kirjasto. Vuonna 1961 Raatihuoneenkadun puolelle kivijalkaan rakennettiin palokunnan kalustohuoneeksi lisäosa, joka purettiin vuonna 2019 alkaneen ulkoremontin yhteydessä. Samalla pihan puoleinen, 1930-luvulla rakennettu ulkokuisti purettiin, ja tilalle tehtiin alkuperäisen kaltainen avonainen ulkokuisti.
Kauppalantalon pihalla on talvisotaan lähdön muistomerkki. Muistomerkin paikkeilla oli aikaisemmin kauppalan varastoksi rakennettu suuri rakennus, joka toimi neljännen kirkon palon 20.7.1891 jälkeen tilapäisenä, niin kutsuttuna lautakirkkona viidennen eli nykyisen kirkon valmistumiseen saakka. Pihalla sijaitsee myös jatkosodan muistomerkki II/Ktr18 tykki 155 K/77.
Seppä Kalle Karvinen osti suuren tontin Harjukadulta kesällä 1909 ja rakennutti kadun varteen pienen hirsitalon. Asuinrakennuksen piirustusten lisäksi oli piirustukset myös pajaa varten. Paja ei tiettävästi valmistunut, sillä tontti vaihtoi omistajaa jo seuraavana vuonna, kun Elis Palander osti sen. Palander laajensi taloa Kirkkokadulle päin.
Anna Sahlstenin kutomakoulu toimi talossa ainakin keväällä 1913. Vuoden 1915 jälkeen talo kuului vielä Niilo Timosen perillisille ja Gustav Bertel Kulvikille. Rakennus sai tiloihinsa aktiivisen toimijan, kun Nurmeksen Sanomat perustettiin vuonna 1929.
Talon Nurmesjärven puoleiseen päähän putosi lentopommi vuonna 1942. Talo jouduttiin korjaamaan ennen kuin toimintaa voitiin jatkaa. 1960-luvulla rakennusta laajennettiin alarinteen puolelle ja vuonna 1987 lehden, jonka nimi oli vaihtunut Ylä-Karjalaksi, teko siirtyi uuteen kirjapainorakennukseen Pappilansuoran varrelle.
Sittemmin talo siirtyi Nurmeksen kaupungin omistukseen ja se toimi taideopetuksen tiloina.
Nurmeksen evankelisluterilaisen seurakunnan jugend-tyylinen rukoushuone on valmistunut vuonna 1915. Sen on suunnitellut arkkitehti Vilho Penttilä, nuorin helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilän jäsenistä. Kyseessä on sama toimisto, joka suunnitteli Kauppalantalonkin.
Alun perin rakennuksen omisti rukoushuoneyhdistys ja sen käyttötarkoitus oli toimia luterilaisen seurakunnan ja kirkollisten yhdistysten kokouspaikkana. Vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta tsaarin armeijan sotilaat takavarikoivat rukoushuoneen kasarmikseen. Rukoushuoneyhdistyksen johtokunnan valitettua Keisarilliselle Suomen Senaatille talo vapautui odottamattomista vieraistaan, jotka olivat turmelleet rukoushuoneen kalustuksen, ovet ja hellatkin.
Rukoushuoneyhdistys luovutti rakennuksen seurakunnalle kesällä 1920. Toisen maailmasodan aikaan rukoushuonetta käytettiin yhteislyseon luokkatilana, ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksissa ja luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa kirkon ollessa tilapäisesti käyttökelvoton pommitusten aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Sota-ajan jälkeen parvella kokoontuivat partiolippukunta Nurmeksen Korvenpoikien vartiot. Kaikkein pitkäikäisin rukoushuoneen käyttäjä lienee vuonna 1935 perustettu Nurmeksen kirkkokuoro.
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema koulurakennus valmistui 19.2.1940 ilmapommituksissa tuhoutuneen vanhan kansakoulurakennuksen tilalle. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1947, ja koulu vihittiin käyttöön vuonna 1949. Valmistuessaan koulurakennus oli koko maakunnan nykyaikaisin.
Koulutoiminta rakennuksessa loppui vuonna 2010, kun Keskustan koulu yhdistettiin Kirkkokadun kouluun. Siitä lähtien rakennus on ollut yhdistysten ja eri toimijoiden toimitiloina, kunnes koulu vuonna 2021 jätettiin tyhjilleen.
Nurmes-taloksi vihitty kulttuuri- ja kirjastorakennus valmistui vuonna 1991. Talon on suunnitellut arkkitehtitoimisto Erkki Helasvuo & co. Rakennus sijoittuu aivan Kauppalan laidalle, Kötsinmäelle harjun päälle mäntymetsään, josta avautuvat näkymät sekä Pieliselle että Nurmesjärvelle. Rakennuksen suunnittelussa on otettu erityisesti huomioon sen sovittaminen metsikön rytmiin.
Nurmes-talo remontoitiin täydellisesti vuosien 2019–2021 aikana ja uudistunut talo avattiin yleisölle elokuussa 2021. Rakennuksessa toimii muun muassa Nurmeksen kaupunginkirjasto, Kötsin museo, Pielisen Karjalan musiikkiopiston Nurmeksen toimipiste ja Ylä-Karjalan kansanopisto. Säveltäjä P. J. Hannikaisen mukaan nimetyssä monitoimisalissa toimii myös elokuvateatteri Kino Hannikainen.
Vuonna 1981 puretun Nurmeksen vanhan sairaalan tontille vuonna 2018 valmistunut Pikku-Kaarlen päiväkoti edustaa vanhan puutaloalueen miljööseen sopivaa täydennysrakentamista parhaimmillaan. Päiväkodin rakennusmateriaaleissa on käytetty paljon puuta, mikä näkyy muun muassa ulkoseinien hirsirakenteissa, jotka on jätetty sisäpuolella suurelta osin näkyville. Julkisivuun on tehty kaavan määräämä puupanelointi.
Päiväkodissa on hieman alle tuhat neliötä huonepinta-alaa ja noin 50 huonetta. Rakennuksen piha-alueella on paikallisten taiteilijoiden, Maija Laurisen ja Michal Czinegen, tekemä taideteos Karhusaari, joka toimii myös lasten leikkipaikkana.
Nykyinen kirkkomme on Nurmeksen viides kirkko. Se on rakennettu vuosien 1893–1896 aikana. Piirustukset on laatinut arkkitehtitoimisto J. Westerlund, pääpiirtäjänä oli Bertha Envald. Lopullinen muotoilu on työnjohtajana toimineen Fr. Mieritzin. Malliltaan kirkko on 1800-luvun myöhäisgoottilasta tyyliä, tornillinen poikkilaivainen pitkäkirkko, tiiliseinät, sisärakennelmat ja tuet puuta. Tornin korkeus on 55 metriä ja korkeus ristin huippuun on 60 metriä. Istumapaikkoja on noin 2 200.
Alttaritaulu on Väinö Hämäläisen vuonna 1913 maalaama Kristus ristillä. Vuonna 1976 valmistuneet 41-äänikertaiset urut ovat Urkurakentamo Hans Heinrichin rakentamat. Kuoriosan ikkunoiden lasimaalaukset ovat vuodelta 1934. Ne ovat Ilmari ja Seppo Launiksen maalaamat. Kirkossa on nähtävänä Veikko Haapalaisen tekemät aikaisempien kirkkojen pienoismallit.
Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko sijaitsee Kirkkokadun varrella vähän ennen Mikonsalmen siltaa Lieksaan päin mentäessä. Vaikka kirkko ei olekaan mäellä, sen 25 metrin korkeuteen ulottuva huippu erottuu kaupunkikuvasta. Tämä jälleenrakennuskaudella rakennettu kirkko on pyhitetty apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle. Kirkko edustaa selkeästi oman aikakautensa silmiinpistävää ”kulmikasta” tyyliä.
Kirkko rakennettiin jälleenrakennusvaroilla vuosien 1958–1959 aikana, ja sen suunnitteli arkkitehti Ilmari Ahonen. Apulaispiispa Paavali toimitti kirkon vihkimisen 6. syyskuuta vuonna 1959. Alkuperäiset ikonostaasin ikonit on maalannut taiteilija Voitto Marttinen. Ne edustavat kenties poikkeuksellistakin ikonimaalaustyyliä, joka oli tunnusomaista tuona aikakautena.
Kirkon muut ikonit on saatu hyvin monesta eri paikasta ja eri lahjoittajilta. Näistä ikoneista voidaan erityisesti mainita kirkkosalin suurikokoiset ikonit, jotka on saatu Korpiselän seurakunnan entisestä pääkirkosta. Kirkkosalissa on myös Kauko Rysän 1960-luvulla maalaamia ikoneita sekä muun muassa Nurmeksen ikonipiirin ja Aino Meriläisen lahjoittamia ikoneja.
Nurmeksen kolmannen kirkon tapulin rakensi kalajokelainen Simo Jylkkä vuonna 1773. Kolmas kirkko oli valmistunut jo yhdeksän vuotta aikaisemmin. Melko pian ilmeni, että kirkko oli liian ahdas nurmeslaisten tarpeisiin. Seuraava eli neljäs kirkko rakennettiin hieman entisten kirkkojen paikkaa kauemmaksi Lapinsärkälle. Neljäs kirkko valmistui vuonna 1857, ja kolmas kirkko purettiin. Kolmannen kirkon hirsistä rakennettiin vankitupa.
Satama-alueen venevajat on alun perin rakennettu vuosina 1890–1910, mutta niitä on sittemmin korjattu ja uusittu. Venevajoja oli alun perin enemmän kuin nykyiset kuusi. Yhdessä venevajoista toimii nykyisin sataman kuntosali.
