Talot on esitelty vanhimmasta uusimpaan. Lähteinä on käytetty Nurmeksen museolta ja asukkailta saatuja tietoja.
Talo on rakennettu vuosina 1951–1952. Siinä asuivat Pauli ja Tyyne Kairikko perheineen. Metsäteknikko Pauli Kairikko (alun perin Kräkin) oli syntynyt Itä-Karjalassa Tulemajärvellä vuonna 1918 Kräkinin monilapsiseen perheeseen. Hän valmistui Hämeessä Lammilla sijaitsevasta Evon metsäkoulusta metsäteknikoksi ja toimi Ahlströmin palveluksessa koko työuransa.
Pauli Kairikko oli intohimoinen ja monipuolinen urheilunharrastaja ja hän voitti piirinmestaruuden 25 000 metrin juoksussa useana peräkkäisenä vuonna 1940–1950-lukujen taitteessa. Samoin maastojuoksussa hän oli usein ensimmäisellä sijalla. Hänen kilpailu-uransa jatkui hänen elämänsä loppuun asti: Pauli menehtyi kilpaladulla vuonna 1980 vain 61 vuoden ikäisenä.
Pauli ja Tyyne (o.s. Kuittinen) vihittiin Nurmeksessa vuonna 1945. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, jotka kaikki menestyivät urheilun parissa. Talon vieressä sijaitseva Kairikon ranta on saanut nimensä talossa asuneesta perheestä. Kairikon sauna oli aina kesäisin lämpimänä niin, että uimarannassa pitkiä kesäpäiviään viettävät lapset pääsivät uinnin lomassa lämmittelemään.
Talon on rakentanut Veikko Suihkonen ja hänen vaimonsa vuonna 1952. Suihkonen oli yksi Pitkärannankadulla asuneista poliiseista, joiden mukaan katua alettiin kutsua Pamppukujaksi. Suihkosten jälkeen taloa asutti heidän Antti-poikansa ja tämän jälkeen tytär Kaarina Naakka. Myös muita omistajia ehti olla ennen kuin nykyiset omistajat ostivat talon toukokuussa 2006.
Lehtovaarankatu on Itäkauppalan pääkatu. Se on yksi niistä tämän kaupunginosan kaduista, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen, vuoden 1879 asemakaavassa laaditun muotonsa. Ensimmäisessä asemakaavassa bulevardimainen Lehtovaarankatu oli nimetty Kajaaninkaduksi. Ennen nykyistä, vuonna 1970 valmistunutta Mikonsalmen siltaa salmen ylitti vuonna 1928 rakennettu kaarisilta. Tuolloin reitti sillankorvan taloista Lehtovaarankadulle ja sillalle oli helppokulkuisempi.
Lehtovaarankatu 3 on vuonna 1955 rakennusmestari Nevalaisen rakennuttama jälleenrakennuskauden omakotitalo. Talon omistaneen Kolehmaisen jälkeen talo siirtyi Kauppatorin laidalla toimineen Ylä-Karjalan vaatetus -liikkeen omistajille Unto ja Liisa Naumaselle, jotka asuivat talossaan poikiensa Heikin, Jukan, Pekan ja Jaakon kanssa. Heiltä talon ostivat Keskustan koulun pitkäaikainen opettaja ja rehtori Erkki Liimatta ja hänen vaimonsa Maili vuonna 1980. Heidän muutettuaan pois Nurmeksesta toimi talossa ryhmäperhepäiväkoti vuodesta 2013 vuoteen 2016. Nykyisin talo on yksityisomistuksessa.
Arvo ja Tyyne Laukkanen (o.s. Teppo) ostivat tyhjän tontin 1950-luvun puolivälissä. Talo valmistui vuonna 1958. Perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi pojat Seppo, Sakari ja Veli-Pekka.
Pihalleen Tyyne ja Arvo istuttivat pensasaidan, perunaviljelmän, musta- ja punaherukkapensaita ja kukkaistutuksia. Lastenlasten kanssa pelattiin petanqueta ja heitettiin tikkaa. Talvella isojen lumikasojen päältä laskettiin mäkeä.
Vuosina 1958–1980 talon pihalla ja viereisellä tyhjällä tontilla pystyi heittämään keihästä ja harrastamaan muutakin liikuntaa. 1980-luvulla Porokylän Leipomon rakennuksia alettiin laajentaa siihen mittaan, jossa ne ovat nykyisin.
Vuonna 2020 talo tontteineen siirtyi uusille omistajille Hanna ja Tuomas Turuselle. Hanna on Tyyne ja Arvo Laukkasen pojantytär.
Talon rakentaja Matti Ruokolainen on ollut mielenkiintoinen henkilö, joka muun muassa oli selvinnyt hengissä vanhan sairaalan sirpalesuojan pommituksesta vuonna 1940. Matti työskenteli vuosia lennätinlaitoksella. Hän oli myös taitava käsistään ja erittäin kova kalamies.
Talon piirustukset on laatinut kauppalan rakennusmestari Onni Meriläinen, joka on tehnyt piirustukset monille muillekin jälleenrakennuskauden talolle sekä Itä- että länsikauppalassa. Talon rakennusvaiheet on dokumentoitu varsin laajasti. Tallessa ovat muun muassa tontin kauppakirjat, talon rakennuspiirustukset ja runsaasti rakentamiseen liittyviä papereita.
Talo on rakennettu vuosina 1959–1960. Rakennuttajina olivat Telellä töissä ollut puhelinmestari Väinö Jakorinne ja hänen vaimonsa, jotka asuivat talossa Väinö Jakorinteen kuolemaan asti. Jakorinteen vaimo muutti pois paikkakunnalta, ja talo oli jonkin aikaa tyhjillän. Nykyiset omistajat ostivat sen vuonna 1978 ja laajensivat sitä vuonna 1990 rakentamalla yhden lisähuoneen ja autotallin toiseen päätyyn.
Talon historia kytkeytyy vahvasti viereiseen taloon ja tonttiin. Koko tontin hankki vuonna 1950 rautatieläinen Veikko Asikainen pitkän väännön ja paperisodan jälkeen. Alueen hallinta oli 1950-luvulla Nurmeksen kauppalalla, mutta tonttimaa oli valtion omistuksessa ja se oli lunastettava Kuopion lääninhallitukselta.
Taloa päästiin rakentamaan varsinaisesti vasta vuonna 1952, sillä jo aloitettu rakennustyömaa torppasi Arava-rahoitukseen. Rahoitus oli koottava uudelleen ja useammasta lähteestä. Rakennusprojektia viivästytti myös poikkeuksellisen sateinen kesä. Päivällä pystyyn kaivettujen perustusmonttujen seinämät liestyivät, ja ne oli kaivettava aina uudelleen ja täytettävä savimonttua soralla.
Veikko Asikaisen ja hänen vaimonsa Allin toiveena oli, että yksi heidän lapsistaan rakentaisi talon samalle tontille. Tontin toinen pää oli tarkoituksella jätetty tyhjäksi. Puuhaan ryhtyivät Asikaisten poika Matti Asikainen ja hänen vaimonsa Kaisu Asikainen. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1981, ja talo valmistui tammikuussa 1982. Talon rakensivat kirvesmiehet. Kesä oli yhtä sateinen kuin ensimmäisen talonkin rakennuskesä.
Nykyään omalla tontillaan seisova talo ei ole varsinaisesti rintamamiestalo, mutta sen rakentamisessa oli tiettyjä vaatimuksia esimerkiksi harjakorkeudessa, katon kaltevuudessa ja ikkunoiden koossa. Alkujaan tontilla ei ollut raja-aitaa, vaan piha oli avoin, karjalainen pihapiiri, jossa Asikaisten neljä lasta pääsivät pihan poikki suoraan mummolaan. Taloon ja pihaan on vuosien varrella tehty pieniä ja isoja remontteja ja lasten muutettua kotoa Asikaisten tavoitteena on ollut luoda viihtyisä ja turvallinen piha eläkeläisille.
