Asuintalot

Tuomaankatu 10

"Rönkön talo"

Aulis Rönkkö osti Pihaniemi-nimisen tontin huutokaupasta vuonna 1928 ja rakensi tontille talon vuonna 1929–1931. Tontti rajautuu isolta osin Nurmesjärveen. Aulis, hänen vaimonsa Helli ja heidän viisi lastansa olivat talon ensimmäisiä asukkaita. Aulis asui talossa aina kuolemaansa asti vuoteen 1976.

Talossa on useampi asunto kolmessa eri kerroksessa. Suvun jäsenten lisäksi rakennuksessa on vuosien varrella asunut lukuisia vuokralaisia. Rakennuksen sisätilojen remontoinnin jälkeen vuonna 1978 taloon muuttivat Aulis Rönkön tyttäret Reetta, Hilkka ja Pirkko perheineen. Talossa asuu edelleen samaa sukua sekä vuokralaisia.

Pihapiirissä sijaitsee alkuperäinen rantasauna sekä piharakennus, jossa on aikoinaan ollut pieni suoja muutamalle lampaalle, ulkokäymälä, liiteri, nukkuma-aitta ja makasiini. Nykyään lampaat ovat vaihtuneet autoihin.

Talo tunnetaan Rönkön talona, koska se on ollut saman suvun hallussa historiansa alusta lähtien. Rönkön talo on myös toiminut inspiraationa kirjailija Mari Rengon Ikoset-sarjan keltaiselle puutalolle. Monet Helmisormus kirjekuoressa ja Pitsihuntuun kuiskattu -kirjoista tutut yksityiskohdat ovat saaneet alkunsa Rengon muistoista Pihaniemellä vietetyistä mummolakesistä. Pihapiiristä voi bongata ainakin vanhan rantasaunan, uimaportaat ja huvimajan, jossa järjestettiin kesäisin lettukestejä. 

Rantapolku 4

Talo on rakennettu vuosina 1951–1952. Siinä asuivat Pauli ja Tyyne Kairikko perheineen. Metsäteknikko Pauli Kairikko (alun perin Kräkin) oli syntynyt Itä-Karjalassa Tulemajärvellä vuonna 1918 Kräkinin monilapsiseen perheeseen. Hän valmistui Hämeessä Lammilla sijaitsevasta Evon metsäkoulusta metsäteknikoksi ja toimi Ahlströmin palveluksessa koko työuransa.

Pauli Kairikko oli intohimoinen ja monipuolinen urheilunharrastaja ja hän voitti piirinmestaruuden 25 000 metrin juoksussa useana peräkkäisenä vuonna 1940–1950-lukujen taitteessa. Samoin maastojuoksussa hän oli usein ensimmäisellä sijalla. Hänen kilpailu-uransa jatkui hänen elämänsä loppuun asti: Pauli menehtyi kilpaladulla vuonna 1980 vain 61 vuoden ikäisenä.

Pauli ja Tyyne (o.s. Kuittinen) vihittiin Nurmeksessa vuonna 1945. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, jotka kaikki menestyivät urheilun parissa. Talon vieressä sijaitseva Kairikon ranta on saanut nimensä talossa asuneesta perheestä. Kairikon sauna oli aina kesäisin lämpimänä niin, että uimarannassa pitkiä kesäpäiviään viettävät lapset pääsivät uinnin lomassa lämmittelemään.

Pitkänrannankatu 7

Talon on rakentanut Veikko Suihkonen ja hänen vaimonsa vuonna 1952. Suihkonen oli yksi Pitkärannankadulla asuneista poliiseista, joiden mukaan katua alettiin kutsua Pamppukujaksi. Suihkosten jälkeen taloa asutti heidän Antti-poikansa ja tämän jälkeen tytär Kaarina Naakka. Myös muita omistajia ehti olla ennen kuin nykyiset omistajat ostivat talon toukokuussa 2006.

Lehtovaarankatu 3

Lehtovaarankatu on Itäkauppalan pääkatu. Se on yksi niistä tämän kaupunginosan kaduista, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen, vuoden 1879 asemakaavassa laaditun muotonsa. Ensimmäisessä asemakaavassa bulevardimainen Lehtovaarankatu oli nimetty Kajaaninkaduksi. Ennen nykyistä, vuonna 1970 valmistunutta Mikonsalmen siltaa salmen ylitti vuonna 1928 rakennettu kaarisilta. Tuolloin reitti sillankorvan taloista Lehtovaarankadulle ja sillalle oli helppokulkuisempi.

Lehtovaarankatu 3 on vuonna 1955 rakennusmestari Nevalaisen rakennuttama jälleenrakennuskauden omakotitalo. Talon omistaneen Kolehmaisen jälkeen talo siirtyi Kauppatorin laidalla toimineen Ylä-Karjalan vaatetus -liikkeen omistajille Unto ja Liisa Naumaselle, jotka asuivat talossaan poikiensa Heikin, Jukan, Pekan ja Jaakon kanssa. Heiltä talon ostivat Keskustan koulun pitkäaikainen opettaja ja rehtori Erkki Liimatta ja hänen vaimonsa Maili vuonna 1980. Heidän muutettuaan pois Nurmeksesta toimi talossa ryhmäperhepäiväkoti vuodesta 2013 vuoteen 2016. Nykyisin talo on yksityisomistuksessa.

Kohisevankatu 12

Arvo ja Tyyne Laukkanen (o.s. Teppo) ostivat tyhjän tontin 1950-luvun puolivälissä. Talo valmistui vuonna 1958. Perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi pojat Seppo, Sakari ja Veli-Pekka.

Pihalleen Tyyne ja Arvo istuttivat pensasaidan, perunaviljelmän, musta- ja punaherukkapensaita ja kukkaistutuksia. Lastenlasten kanssa pelattiin petanqueta ja heitettiin tikkaa. Talvella isojen lumikasojen päältä laskettiin mäkeä.

Vuosina 1958–1980 talon pihalla ja viereisellä tyhjällä tontilla pystyi heittämään keihästä ja harrastamaan muutakin liikuntaa. 1980-luvulla Porokylän Leipomon rakennuksia alettiin laajentaa siihen mittaan, jossa ne ovat nykyisin.

Vuonna 2020 talo tontteineen siirtyi uusille omistajille Hanna ja Tuomas Turuselle. Hanna on Tyyne ja Arvo Laukkasen pojantytär.

Kyrönrannankatu 17

Metsäteknikko Eero Vainikainen ja hänen vaimonsa Martta ostivat tontin Nurmeksen kauppalalta vuonna 1956. He aloittivat talon rakentamisen tontille, mutta myivät sen rakennustarvikkeineen Olavi ja Elsa Pyykölle vuonna 1957. Vainikaiset muuttivat kaupan jälkeen Ylitornioon.

Rintamamiestalo valmistui vuonna 1958. Olavi ja Elsa rakensivat talon alun perin omaa perhettään varten, mutta talo oli kuitenkin valmistumisen jälkeen vuokralaiskäytössä. Talo siirtyi vuonna 1963 Olavin veljen Kalevi Pyykön ja hänen vaimonsa Rauha Pyykön perheen omistukseen. Talossa asui myös vuokralaisia 1980-luvulle saakka. 

Talo seisoo omalla tontillaan, joka rajoittuu kaupungin puistoalueeseen. Talossa on tyypillinen rappauspinta ja purueristys.

Taloa on kunnostettu vuosien aikana useaan otteeseen sekä ulkoa että sisältä. Katto on uusittu vuonna 2005 ja ikkunaremontti on tehty vuonna 2008. Samana vuonna on siirrytty myös kaukolämpöön.

Vuonna 2021 Sari ja Pekka Kokkonen ostivat tämän Sarin synnyinkodin omistukseensa. Kokkoset ovat toteuttaneet talossa mittavan sisäremontin usean vuoden aikana ja remontointi jatkuu yhä varastotilojen, ulkomaalauksen ja piha-alueen osalta. 

Kohisevankatu 22

Vuoden 1957 alussa ajuri Antto Mikkonen ja rouva Ida Mikkonen anoivat Nurmeksen kauppalan hallitukselta rakentamatonta omakotitonttia itäisen kauppalanosan 9. korttelista. Antto Mikkonen toimi ajurina ja työmiehenä ja Ida Mikkonen työskenteli rakennustyömailla. Mikkoset saivat ostaa tontin Itäkauppalasta kymmenen muun ostajan joukossa. Kesän 1958 aikana alueelle rakentui monta uutta taloa.

Mikkoset rakensivat talon yhdessä poikiensa Juhanin, Ilmarin ja Einarin kanssa. Taloon muutti 1960-luvun alussa asumaan myös Juhanin avioitumisen myötä vaimo Eeva. Talo siirtyi Juhanin ja tämän perheen omistukseen, kun Antto menehtyi ja Ida muutti Helsinkiin asumaan. Eeva ja Juhani perheineen asuivat talossa vuoteen 1974 saakka.

Alun perin talon yläkerrassa on ollut erillinen asunto omalla sisäänkäynnillä. Talon väritys on jossain vaiheessa muuttunut rintamamiestaloille ominaisesta vaaleasta oranssinpunaiseksi, jonka nykyiset asukkaat ovat halunneet säilyttää. 

Nykyiset ja neljännet asukkaat Matti ja Helena Kärki ovat asuneet tässä rintamamiestalossa vuodesta 1998 lähtien. 

Iso piha on kokenut muutoksia, kun talon emäntä huomasi peukalonsa alkavan uhkaavasti vihertää. Pihalle on rakentunut kesähuone "Pömpeli" ja oleskelukatos. Hyötyviljelyä harrastetaan laatikoissa. Pihan katseenvangitsijoita ovat vanha omenapuu ja tammi.  

Asukkaat ovat pyrkineet säilyttämään vanhan rintamamiestalon tyylin myös puutarhassa.  

Kohisevankatu 35

Talon on rakentanut vuonna 1958 nykyisen omistajan isoisä, rakennusaikana puhelinasentajana toiminut Matti Ruokolainen. Ruokolainen oli mielenkiintoinen henkilö, joka muun muassa oli selvinnyt hengissä vanhan sairaalan sirpalesuojan pommituksesta 23.1.1940. Matti työskenteli vuosia lennätinlaitoksella. Hän oli myös taitava käsistään ja erittäin kova kalamies.

Talon piirustukset on laatinut kauppalan rakennusmestari Onni Meriläinen, joka on tehnyt piirustukset monille muillekin jälleenrakennuskauden talolle sekä Itä- että länsikauppalassa. Talon rakennusvaiheet on dokumentoitu varsin laajasti. Tallessa ovat muun muassa tontin kauppakirjat, talon rakennuspiirustukset ja runsaasti rakentamiseen liittyviä papereita.

Kohisevankatu 31

Talo on rakennettu vuosina 1959–1960. Rakennuttajina olivat Telellä töissä ollut, Suojärvellä syntynyt puhelinmestari Väinö Jakorinne ja postivirkailijavaimonsa Irja, jotka asuivat talossa Väinö Jakorinteen kuolemaan asti. Irja Jakorinne muutti pois paikkakunnalta, ja talo oli jonkin aikaa tyhjillään. Nykyiset omistajat ostivat sen vuonna 1978 ja laajensivat sitä vuonna 1990 rakentamalla yhden lisähuoneen ja autotallin toiseen päätyyn.

Kohisevankatu 7

Valmistalon rakennuttivat Taisto ja Eila Hakkarainen. Rakennustyöt alkoivat kesäkuussa 1965 ja muuttamaan Hakkaraiset pääsivät joulukuussa 1965. Lopullisesti rakennustyöt päättyivät vuonna 1966.

Taisto Hakkarainen toimi puhelinasentajana, myöhemmin puhelinmestarina. Saman kiinteistön asukkaaksi on vuoden 1969 henkilöluetteloon merkitty Hakkaraisen perheen lisäksi myös toinen puhelinasentaja, Urho Hyvönen. Taisto Hakkarainen oli aktiivinen kunnallispolitiikassa. Eila ja Taisto Hakkarainen asuivat talossa loppuelämänsä.

Ronja Hult perheineen osti talon keväällä 2023, mistä lähtien perhe on kunnostanut taloa alkuperäiskunnosta nykyaikaisemmaksi ja omiin tarpeisiinsa soveltuvaksi. Kunnostustöissä on pyritty säilyttämään talon vanha henki. 

Kohisevankatu 1

Talon historia kytkeytyy viereiseen taloon. Vuonna 1950 rautatieläinen Veikko Asikainen ja hänen vaimonsa Alli Asikainen hankkivat itselleen suurehkon tontin Nurmesjärven rannasta. Alueen hallinta oli Nurmeksen kauppalalla, mutta tonttimaa oli valtion omistuksessa ja se oli lunastettava Kuopion lääninhallitukselta.

Talon rakentaminen alkoi vasta vuonna 1952 "paperisodan" jälkeen. Rakennusprojektia viivästytti myös poikkeuksellisen sateinen kesä. Tontti on vanhaa savista järvenpohjaa, ja päivällä pystyyn kaivettujen perusmonttujen seinämät liestyivät ja ne oli kaivettava aina uudelleen ja täytettävä soralla. Työvälineenä olivat lapio ja kottikärryt.

Veikko ja Alli Asikaisen toiveena oli, että joku heidän lapsistaan rakentaisi talon tontin toiseen päähän. Toive toteutui, kun heidän poikansa Matti Asikainen ja hänen vaimonsa Kaisu Asikainen ryhtyivät keväällä 1981 talon rakennuspuuhiin. Heille lohkaistiin määräala tontista. Tämänkin talon rakentamista hidasti erittäin sateinen kesä. Onneksi rakennuksen pohjan kaivamisessa oli käytössä kaivinkone.

Koska etukäteen oli tiedossa maaperän savisuus, kellarikerroksen rakentamisesta oli luovuttu. Taloa rakennettaessa ajan tavan mukaan tehtiin talkoita muun muassa pohjan valuissa, lautatavaran pinoamisessa ynnä muussa sellaisessa. Kirvesmiehet vastasivat varsinaisesta rakentamisesta, mutta oman työn osuus oli huomattava. Siten viisihenkinen perhe pääsikin muuttamaan uuteen, vähän keskeneräiseen taloon tammikuussa 1982. Vuoden 1983 loppupuolella perhe täydentyi kuusihenkiseksi.

Talo ei ole varsinainen rintamamiestalo, mutta rakennusluvan saamisen ehtona oli, että sen tulisi täyttää tietyt kriteerit (kattokaltevuus, harjakorkeus, ikkunoiden koko, ulkoseinien linjat), jotta se sopisi ulkonäöltään vallitsevaan rintamamiestalomiljööseen.

Veikko ja Alli Asikaisen elinaikana tontilla olevien talojen välillä ei ollut raja-aitaa, vaan piha oli "karjalainen pihapiiri" – olihan Alli Asikainen karjalan evakkoja. Niinpä Matin ja Kaisun neljä lasta pääsivät pihan yli mummolaan, "Vekkulaan", joksi he ukin mukaan mummolaansa kutsuivat.

Taloon on vuosien varrella tehty pieniä ja isompia remontteja lasten muutettua pois kotoa. Oma tontti on kaavamuutosten vuoksi suurentunut ja muuttunut ulkoisesti. Tavoitteena on ollut luoda viihtyisä ja toimiva asuinympäristö kaikenikäisille asukkaille.