Avoimet kohteet la 10.8. klo 10–17

Vanhan Kauppalan avoimet ovet 2024

Kohteiden historiatiedot: Nurmeksen museo, Wilma Klippelin laatima teos Nurmeksen kauppalan ensimmäiset vuosikymmenet, Ylä-Karjala-lehden arkisto ja asukkaiden haastattelut. Listauksessa ovat ensin Puu-Nurmeksen kohteet 1–23, sitten Itäkauppalan kohteet 1–8 ja lopuksi julkiset kohteet 24–30.

 

Kohde 1:
Nurmeksenkatu 5

"Port Arthur"

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pihakirppis
  • Muu myyntipiste

Vaikka satamaa ei ole lähelläkään, tätä kohdetta on kutsuttu Port Arthuriksi. Nimen takana on ilmeisesti talon sijainti suoraan järvestä nousevalla jyrkällä rinteellä. Jyrkkyys näkyy myös kohteen rinnepihassa, joka on jaettu kolmeen osaan: ylä-, väli- ja alapihaan. Tässä pihassa ei liikunnalta voi välttyä.

Avoimissa ovissa pääsee tutustumaan sekä taloon että puutarhaan, jossa on varsinkin perheen pienimmille monenlaista ihasteltavaa. Pihassa kaappien kätköistä ja komeroiden perukoilta koottu pihakirppis sekä myynnissä valokuvista tehtyjä Puu-Nurmes-kortteja. Maksuvälineinä käteinen ja MobilePay.

Talo on kahteen kertaan laajennettu. Sen rakensi räätäli Mikko Lohtander vuonna 1928. Vuonna 1929 Lohtander myi talon autoilija Antti Romppaselle, joka asui siinä vaimonsa Saimin ja neljän lapsensa kanssa. Keväällä 1932 Romppaset myivät talon tilaosakas Anton Turuselle, joka vuokrasi sitä edelleen veturinkuljettaja Rissasen perheelle. Asioitsija Elias O. Hiltunen osti talon Turuselta vuonna 1940 ja vuokrasi sitä edelleen.

Taksiautoilija Johannes Kotivuoren omistukseen talo tuli huutokaupassa vuonna 1950. Kotivuori ajoi taksia ja rakennutti sitä varten vuonna 1951 uunilämmitteisen autotallin entisen huonokuntoisen piharakennuksen tilalle Nurmeksenkadun varteen. Kotivuoren pihassa oli erikoisuutena asfaltoitu pihapolku talolta autotalliin. Pihapolun jäänteet ovat yhä näkyvillä pihanurmikolla.

2000-luvulla talo oli vuokrakäytössä, kunnes siirtyi rakennuskonservaattori Anu Nurkkalan omistukseen vuonna 2010, ja on käynyt kymmenen vuoden aikana läpi mittavan peruskorjauksen. Nykyisten omistajien omistukseen talo siirtyi vuonna 2020.

Kohde 2:
Nurmeksenkatu 4

  • Avoin piha
  • Pop-up-kahvila
  • Pihakirppis

Täältä löydät Puu-Nurmeksen maukkaimpia munkkeja sekä kahvia, teetä ja pientä suolaista. Pihakirppiksellä voit tehdä löytöjä työkalujen, käsitöiden ja astioiden valikoimasta. Maksuvälineinä käteinen ja MobilePay.

Talon ovat rakentaneet Leveisen veljekset Sulo ja Toivo 1920-luvun loppupuolella. He asuivat talossa jonkin aikaa. Seuraava omistaja oli Selma Karjalainen, jonka jälkeen Martti ja Lahja Ruokolainen ostivat talon vuonna 1975. Vuosina 1991–2013 talossa toimi myös Taksi ja Tilausajot J. Rantala. Taloa on jatkettu ja siihen on lisätty huoneet yläkertaan.

Kohde 3:
Kirkkokatu 4

  • Avoin koti
  • Muu myyntipiste

Tämän kohteen historia on ollut hyvin monipuolinen. Talossa on toiminut muun muassa majatalo, sekatavarakauppa ja radioliike. Lisäksi pihasta avautuu yksi Puu-Nurmeksen komeimmista näkymistä Pieliselle.

Lisäksi paikalla on myynnissä nurmeslaisen taiteilijan Riikka Muikun koristeletiilimökkejä, muuta taidetta ja Nurmes-aiheisia kortteja, joissa esiintyy useita Vanhan Kauppalan tuttuja elementtejä. Maksuvälineinä käteinen ja MobilePay.

Kultaseppä Sulo A. Kunnas rakennutti talon vuonna 1909. Siihen muuttivat naapuritalossa vuokralla olleet Sulo, Vappu ja kaksi lasta sekä oppilas Juho Moilanen. Hellahuonetta vuokrattiin rautatieläisille. Juho Moilanen valmistui kellosepäksi vuonna 1915 ja asui tällöin talossa vuokralla Kaisa-äitinsä kanssa.

Seuraavaksi talon historiaan liittyy posteljooni Armas Andberg, joka tuomittiin sakkoihin viinan myynnistä vuonna 1920. Seuraavana vuonna hänen vaimonsa sai oikeuden pitää talossa majataloa, ravintolaa ja kahvilaa. Tyyne Pihl anoi ja sai luvan matkustajakodin pitämiselle vuonna 1936. Satulaseppä Heikki Turunen teetti taloon muutos- ja lisärakennuspiirustukset vuonna 1938, ja vuodesta 1939 talossa toimi Anna Jakobina Steniuksen makeis- ja ruokakauppa. Kaasisten radioliike toimi talossa 1940-luvun loppupuolella. Tuolloin talon toisessa päädyssä asui metsänhoitaja Erkki Länsimies perheineen.

Kohteessa on avoinna alakerran asunto. Alkuperäistä tyyliä ei ole paljoa näkyvissä 1970-luvulla tehtyjen remonttien vuoksi, mutta siitä huolimatta talo on tunnelmallinen Puu-Nurmeksen talo, jossa on persoonallinen sisustus täynnä upeita yksityiskohtia.

Kohde 4:
Työväenkatu 13

  • Avoin koti
  • Avoin piha

Tässä kohteessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi talon ihastuttavaan ja kodikkaaseen sisustukseen, joka on taloa 1970-luvulta lähtien asuttaneen emännän käsialaa. Toinen huomionarvoinen seikka on se, kuinka talo sijaitsee jyrkässä Työväenkadun rinteessä.

Talon historia ulottuu aivan 1800–1900-lukujen taitteeseen, sillä se valmistui vuonna 1899. Rakennuspiirrokset taloon teki O. Romppanen. Kerrotaan, että talo on rakennettu Rautavaaralla sijainneen Luostanlinnan työkomppanian hirsistä. Vuosisadan alussa talossa asui filosofian tohtori A. S. Kilpeläinen, joka toimi Nurmeksen yhteiskoulun rehtorina vuosina 1902–1909.

Vuoden 1907 alussa Aatu Kilpeläinen menetti talon konkurssissa, ja siihen muutti karhunpääläisen tilallisen Robert "Ruupe" Näsäsen leski Leena Pennanen lastensa kanssa. Vuonna 1915 vuokralaisena oli henkikirjoittaja F. Winter. Talossa on toiminut myös muun muassa ompelimo ennen kuin nykyinen asukas miehensä kanssa hankki talon 1970-luvulla.

Kohde 5:
Työväenkatu 8

  • Pop-up-kahvila

Kun nälkä alkaa vaivata, tämä on yksi kohteista, jonne kannattaa suunnata. Jokikylän Martat paistavat koko päivän, tai ainakin niin kauan kuin taikinaa riittää, makoisia lettuja lettukahviossaan. Maksuna käteinen tai korttimaksu.

Kohteen historia alkaa 1950-luvulta, kun Työväenkatu 10:stä lohkaistiin vuonna 1954 tontti Työväenkatu 8:lle. Taloa Työväenkatu 8:n tontille rupesi rakennuttamaan Nurmeksen Sähkön omistaja Vilho Salonen. Talon suunnitteli rakennusmestari Onni Meriläinen. Tontin Salonen osti Työväenkatu 10:n silloisilta omistajilta Anna ja Tauno Turuselta. Tontti oli ollut käytössä Työväenkatu 10:n puutarhamaana.

Kohde 6:
Raatihuoneenkatu 7

"Öljymäki"

  • Avoin piha
  • VoimaVillan puoti avoinna klo 10–17
  • Pop-up-kahvila
  • Pihakirppis

Tässä kohteessa voi todella tuntea historian siipien havinan, sillä talo on Nurmeksen Kauppalan taloista vanhin. Avoimissa ovissa sisätiloihin pääsee tutustumaan VoimaVillan puodissa. Lisäksi kohteessa on pop-up-kahvila ja piha-aitta, jossa on aittakirppis. Maksuna käteinen ja korttimaksu.

Talon rakennutti nimismies C. V. Forss, ja se siirrettiin Raatihuoneenkatu 7:ään vuonna 1881. Sitä ennen talo oli sijainnut Luostanlinnassa, jonne se oli rakennettu vuonna 1874 Kuopion läänin työkomppanian eli työvankilan pappilaksi. Pappilan historia paikalla oli lyhyt. Vangit kapinoivat usein, ja 27.5.1875 vangit sytyttivät tulipalon karkaamisen helpottamiseksi. Pappilan rakennus oli yksi palossa säästyneistä rakennuksista, mutta työsiirtolalle ei saatu pappia ennen sen lopettamista. Työsiirtola lopetettiin vuonna 1879. Niinpä rakennukset määrättiin pakkohuutokaupattavaksi.

Vuonna 1881 pappilan rakennus rakennettiin uudelleen Kauppalan 20. neliöön Nikolainkadun (nykyinen Harjukatu) ja Raatihuoneenkadun kulmatontille. Lisäksi rakennettiin talousrakennus ja sauna, joka nykyisin on asuintalona Raatihuoneenkatu 8:ssa. Forss piti talossa virkaansa liittyviä velkojien kokouksia, myös raittiusseura kokoontui talossa. Kun kauppalanhallitus päätti loppuvuodesta 1901 kaasulla toimivien katuvalojen paikasta, tuli yksi talon nurkalle.

Vuonna 1919 talon omisti E. J. Pehkonen, joka myi sen kauppias Mikko Koistiselle. Myöhemmin talon omisti Koistisen vävy, kauppias Otto Ahonen. Ahonen itse asui Harjukatu 4:ssä, ja Raatihuoneenkatu 7 oli vuokralla. Vuokralaisia taloon mahtui useita perhekuntia. Myös huoneenvuokralautakunta sijoitti taloon vuokralaisia sotien jälkeen.

Talon osti 1950-luvulla Enso Gutzeitin piiriesimies Niilo Nissinen. Seuraavalla vuosikymmenellä talon omistivat rouva Anna-Kristiina Pakarinen (nyk. Rossander) ja tohtori, kirjailija Pertti Pakarinen. Vuonna 1962 rakennus aiottiin purkaa ja rakentaa sen paikalle tiilinen kerrostalo.

Lehtori Yrjö Viitikko osti talon 1970-luvulla ja myi talon vuonna 1984 optikko Matti Turuselle, joka omistaa talon edelleen. Talossa toimi vuosina 1984–2011 optikkoliike Silmä-Patruuna.

Nyt talossa on jälleen liiketoimintaa, kun Turusen vaimo Tuula Turunen avasi helmikuussa 2015 VoimaVilla-puodin. Talo on edelleenkin myös asuinkäytössä.

Kohde 7:
Kirkkokatu 10

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pop-up-ravintola

Tammikuussa 2023 Nurmekseen paluumuuttaneet ja Pikku-Mummo ovat jälleen ahkeroineet niin, että tässä kohteessa on paljon taas uuttakin katsottavaa alkaen uudesta konesaumakatosta. Asukkaat kutsuvat tutustumaan Pikku-Mummon kammareihin, viime kesänä esiin kaivettuun maakellariin, ulkosaunaan ja valtavaan pihaan, jossa on muun muassa laajennettu viime kesänä perustettua kasvimaata. Puutarhassa on myös myytävänä huikopalaksi grillimakkaraa. Maksuvälineinä käteinen ja MobilePay.

Talon historia alkaa sen valmistumisesta noin vuodesta 1910. Alkuun talossa asui satulaseppä Heikki Turunen perheineen ja vuonna 1915 rautatieläisiä. Kruununvouti Koskinen asui talossa vuoteen 1940 asti. Kertoman mukaan talossa asui sotien jälkeen pomminpurkaja ja pihalta löytyi vielä myöhemminkin pommin kuoria. Sittemmin rakennus oli Vapo Oy:n omistuksessa, jolloin siinä oli kolme vuokra-asuntoa ja vuokralaisia. Vuonna 2003 talo siirtyi taas yksityisomistukseen ja sai uudet omistajat talvella 2023.

Kohde 8:
Kirkkokatu 13

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pihakirppis

Tämän talon historiaan liittyvät vahvasti kellot ja kulta sekä alkuhistoriaan myös seurakunta. Nykyisellä omistajallaan se on ollut lähes 30 vuotta. Kohteesta löytyy myös pihakirppis.

Kauppalanhallituksen pöytäkirjojen mukaan tontin osti räätäli K. Nurmela vuonna 1907. Rakennuspiirustusten mukaan talo on rakennettu vuonna 1907. Piirustukset on signeerannut Koponen.

Talon varhaishistoria liittyy viereisen Rukoushuoneen historiaan. Vuonna 1910 perustetun Nurmeksen rukoushuoneyhdistyksen valmistelevaan komiteaan (myöhemmin johtokuntaan) valittiin kokoonkutsujaksi, sittemmin puheenjohtajaksi rovasti Niilo Engelbert Wainio. Wainio osti kiinteistön 2.12.1912 nimismies Werner Sigfrid Wuoriolta ja jakoi suuren tontin kahtia siten, että länsipuoliselle osalle rakennettiin Rukoushuone (valmistui vuonna 1915) ja itäpuoleiselle tontille jäivät kirkkoherran kiinteistöt.

Wainio oli kirkollisen työnsä ohella sekä kirjailija että kielenkääntäjä, ja hän käänsi muun muassa sanomalehtikirjoituksia saksan, unkarin, italian, tanskan ja ruotsin kielistä. Wainio myi itäpuolen kiinteistöt 10.5.1917 kelloseppä Juho Moilaselle, joka piti talossa kellosepänliikettä.

Moilasen jälkeen kiinteistö vaihtoi useasti omistajaa, kunnes Aarne Oskar Koistinen osti talon vuonna 1941. Muuruvedeltä lähtöisin oleva Koistinen oli ollut Pietarissa kulta- ja kellosepän opissa Tillanderin verstaalla vuosina 1906–1915. Koistinen meni naimisiin nurmeslaisen Anna Helmi Kaikkosen kanssa tavattuaan hänet espoolaisella rautatietyömaalla, jossa A. O. Koistinen toimi tulkkina venäjänkielentaitonsa ansiosta.

Koistiset muuttivat Nurmekseen, jossa syntyi heidän ensimmäinen lapsensa Irene vuonna 1917. Kaiken kaikkiaan Koistiset saivat 11 lasta, joista aikuisiksi selvisivät Irene sekä seitsemän veljestä. Sodan aikana Koistiset asuivat Karjalankadun ja Kirkkokadun kulmauksessa sijaitsevassa Linnoilan talossa. Talvisodan aikaan Koistiset lähtivät muiden nurmeslaisten tavoin evakkoon Pohjanmaalle. Kun he keväällä 1940 palasivat, näkivät he kotitalonsa palaneen maan tasalle. Niinpä A. O. Koistinen osti talon osoitteessa Kirkkokatu 13, piti talossa kellosepänliikettään ja myös asui siinä perheineen.

Samassa pihapiirissä sijaitsi keittiön ja huoneen käsittänyt pirttirakennus, johon asettui sodasta palattuaan lapsista toiseksi vanhin, Jorma, vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa. A. O. Koistisen kuoltua vuonna 1958 ja perheen nuorten vartuttua ja muutettua pois jäi Helmi-äiti taloon asumaan poikiensa Martin ja Juhanin kanssa. Vanha pirttipuoli purettiin, kun pojista Matti ja hänen vaimonsa Linnea päättivät rakentaa tontille oman talon vuonna 1959. Helmi ja pojat muuttivat torin toiselle puolelle osoitteeseen Pielisenkatu 5, ja Jorma perheineen muutti päärakennukseen.

Nurmeksessa toimi Kulta- ja Kellosepänliike A. O. Koistinen kaiken kaikkiaan vuodet 1918–1994. Aarne Oskarin kuoltua jäivät liikettä pitämään veljekset Jorma (joka oli kultaseppä) sekä Matti (joka oli kelloseppä). Jorman muutettua Turkuun jäi Matti jatkamaan isänsä perustamaa liikettä. Kulta- ja kellosepänliike toimi tuolloin osoitteessa Kirkkokatu 20.

Pihassa oli aikoinaan myös navetta ja liiteri. Navetta muutettiin myöhemmin venerakentamoksi, koska yksi Koistisen pojista oli ammatiltaan veneenrakentaja. Kunnallistekniikka tuli taloon täydellisenä vuonna 1959.

Nykyinen omistaja Terttu Kejonen osti rakennuksen Koistisilta marraskuussa 1996.

Kohde 9:
Harjukatu 17

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pihakirppis

Yksi uusista kohteistamme on ulkoapäin kuin karkki, mutta mitä kaikkea avautuukaan porttien takaa. Tämä talo on remontoitu 20 vuotta sitten kauttaaltaan vanhaa kunnioittaen ja ihanasti, mikä viehättikin sen nykyisiä omistajia. Kohteessa on myös mehutarjoilua ja pihakirppiksellä myynnissä vanhoja astioita.

Talon historia alkaa vuodesta 1905, jolloin se valmistui. Vuonna 1910 talossa asui opettaja Väinö Hakala. Viisi vuotta myöhemmin omistajaksi mainitaan tohtorin leski Jenny Skogster, joka myi talon kelloseppä Lauri Virtaselle vuonna 1929. Virtanen asui talossa vain lyhyen aikaa ja myi sen eteenpäin. Siljanderit ostivat kiinteistön vuonna 1933 ja muuttivat siihen asumaan vuonna 1934. Syksyllä 1987 Eero Siljander vaimoineen lunasti talon osuudet sisariltaan. Talo toimi Eero ja Eeva Siljanderin kesäasuntona.

Talossa oli alkujaan kaksi huoneistoa, joten siellä oli kaksi puuliettä keittiöissä ja huoneissa uunit lämmitystä varten.  Maalari Väinö Itäaho oli 1930-luvulla maalannut keittiön seinät kolmella eri sinertävän sävyllä siten, että seinien sävy vaaleni asteittain ylöspäin. Hirsiseinät oli tapetoitu, ja lautalattiat oli maalattu.

Alun perin talo oli väriltään vaaleanruskea, kehyslaudat olivat hieman tummemmat. Talo maalattiin vihreäksi 1970-luvulla, mutta kiinteistön omistuksen siirryttyä Siljandereilta Riitta Mikkoselle vaihtui väri nykyiseksi. Mikkosen omistusaikana kiinteistö remontoitiin kokonaan sisä- ja ulkopuolelta pyrkien noudattamaan Museoviraston antamaa ohjeistusta. Nykyiset omistajat hankkivat talon vuonna 2023.

Pihaan on rakennettu ulkorakennus samaan aikaan kuin itse talokin. Piharakennuksessa oli navetta/talli ja ulkohuussi. Vuonna 1930 taloon rakennettiin puulämmitteinen sauna, jossa oli korkea, pönttömäinen kiuas. Sen päällä oli luukku, joka avattiin löylynheittoa varten. Pesuvesi lämmitettiin muuripadassa. Alkuaikoina vedensaanti oli hankalaa. Tapana oli tilata ajuri Turunen hakemaan talousvettä Nurmesjärvestä. Vesijohto ja viemärit asennettiin taloon vuosina 1939–1940, kun kauppalan vesi- ja viemäriverkosto rakennettiin.

Kohde 10:
Nurmeksenkatu 10a

  • Avoin koti (osittain)
  • Pop-up-kahvila

Tämän kohteen menneisyyttä ja nykyisyyttä yhdistää nimi Hilda Emilia. Talon rakennutti vuonna 1954 liikkeenomistaja, diplomi-insinöörin leski Hilda Emilia Nykänen ja nykyään taloa asuttavan perheen nuorin tytär on myös nimeltään Hilda Emilia. Nimien samankaltaisuus on sattumaa ja paljastui nykyisille omistajille, kun ensimmäisen Hilda Emilian jälkeläiset tulivat katsomaan taloa.

Taloon pääsee tutustumaan osittain. Lisäksi paikalla on vohvelikahvila, jos nälkä yllättää.

Tontti on lohkottu viereisestä Pelastusarmeijan tontista. Hilda Nykänen osti lohkotun tontin kesällä 1953. Hilda piti kemikalio-, lelu- ja paperitavaraliikettä Kirkkokatu 19:ssa eli niin sanotussa Pantion talossa.

Nurmeksenkadun talon rakensivat Hildan pojat, joista toinen oli sähköteknikko ja toinen insinööri.  Insinööripojan ystävä ja opiskelutoveri Heikkilä laati talon piirustukset diplomityönään. Rakennusmiehille Hilda laittoi ehdoksi, että työmaalla ei saanut kiroilla. Kiroilijalle tuli heti lopputili! Vaikka 1950-luvun alkupuolella ei ollut helppoa saada rakennustarvikkeita, niitä on kuitenkin onnistuttu hankkimaan, sillä käytetyt materiaalit ovat tuon ajan mittapuun mukaan moderneja ja laadukkaita.

Talossa oli hyvin tilaa yhdelle ihmiselle: kaksi huonetta ja kylpyhuone yläkerrassa, kellarikerroksessa oli liiterin, kellarin ja huoltotilojen lisäksi sauna suihkutiloineen ja pukuhuoneineen. Keskikerroksessa sijaitsi keittiö alkoveineen, olohuone ruokailutiloineen, wc sekä pieni vierashuone, jota Hilda Nykänen toisinaan vuokrasi metsänhoitajille.

Sodan jälkeen Nurmes oli metsäyhtiöiden kauppala, kuten jo ennen sotiakin: oli uittoja, saha ja metsäpomoja. Hildan ystävistä ainakin Seitz, Tervo ja Taramo olivat ”yhtiön miehiä”.  Vuokralaisen myötä muuten niin naisellisessa taloudessa tuoksuivat saapasrasva ja piipputupakka. Joskus alakerran huoneessa oli lukiolainen koulukortteerissa.

Hilda Nykäsen aikaan järjestettiin ompeluseuroja ja kutsuja, vieraita kävi paljon. Läheisiä olivat Tatjana Pailimo ja hänen sairaanhoitajatyttärensä Oili, jotka olivat Karjalan siirtoväkeä. Unikeon päivänä 27. heinäkuuta vierailulle saapui opettaja Kai Selander suurella Citroënillaan. Päivä oli sekä Hildan että Kain syntymäpäivä.  Kauppias Multanen Lyyli-vaimoineen kuului niin ikään Hildan tuttavapiiriin.

Pihan erikoisuutena oli pieni suihkulähde, jota reunustivat kukkaistutukset.  Tontin laidalla on punainen aitta, joka on rakennettu vuonna 1956. Vasen puoli on toiminut pihakalusteiden ja puutarhavälineiden säilytyspaikkana, ja oikeanpuoleinen tila toimi kesäisenä majoitustilana silloin, kun vieraita oli paljon.

Hilda Nykänen asui talossaan kuolemaansa saakka, jonka jälkeen, vuonna 1981, perikunta myi talon Anna Kristina (Annukka) Rossanderille. Sodan aikaan Nykäset olivat asuneet Rossandereiden naapurina Karjalankatu 4:n talossa. Kun nuorin Annukan kolmesta lapsesta kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1986, asui kulttuurisihteeri Rossander talossaan yksin seuranaan koira, joista ensimmäinen oli Julle, toinen Kaarlo, kolmas Zorro ja viimeinen oli Hilkka nimeltään.

Annukka Rossander myi talon tyttärentyttärelleen ja tämän puolisolle vuonna 2021. Talo oli alun perin vaaleankeltainen, mutta se maalattiin vihreäksi kesällä 1979. Nykyiset omistajat, Kilpeläiset, maalasivat talon jälleen vaaleankeltaiseksi. Talon remontissa on pyritty yhdistämään nykyaikainen asumismukavuus jälleenrakennuskauden kodikkaaseen henkeen. Talossa asuvat jälleen Hilda Emilia ja Anna, Kilpeläisten tyttäret.

Kohde 11:
Nurmeksenkatu 9

"Aatamilan talo"

  • Avoin talo
  • Kohde on myynnissä

Tästä talosta on voinut aikoinaan katsoa suoraan tähtiin ja mikä estää sitä tekemästä nykyäänkin. Talo oli myös lähellä tuhoutua talvisodan aikaan. Nyt se etsii uutta omistajaa.

Talon rakennutti Kopraksen isäntä Karl Hjalmar Aatamila poikiensa koulukortteeriksi ja vuokrataloksi vuosien 1909–1910 tienoilla. Hirret tuotiin vettä pitkin talotyömaalle sen jälkeen, kun kivijalka oli tehty. Erityisenä hienoutena talossa oli katolla oleva tähtienkatselutorni. Talon alkuperäinen väritys on ollut vihreä. Aatamilan pojista Kaarlo, Leo, Erkki ja Lasse kävivät koulunsa talosta käsin. Kotoa oli lehmä poikien maitoa varten ja lehmällä hoitaja.

Ensimmäisenä vuokralaisena oli Nurmeksen yhteiskoulun rehtori Juho Lähteenmäki ja hänen jälkeensä asukkaisiin lukeutuivat muun muassa lehtori Olli Koistinen ja tuomarin kirjuri neiti Argillander. Talo on toiminut myös kunnanlääkärin virkatalona, myöhemmin tuomiokunnan kansliana sekä ammattikoulun tilana.

Sodan aikana talon tuhoutuminen oli lähellä. Lääkäri Laitisen poika oli vintillä käydessään ihmetellyt katossa olevaa reikää, jonka alapuolella hirressä tökötti suutariksi jäänyt palopommi. Pommin irrottivat sotapoliisit.

Nykyisin talo on yksityisomistuksessa.

Kohde 12:
Harjukatu 27

  • Avoin piha
  • Pop-up-ravintola

Isomman nälän alkaessa tulla tämä on yksi ehdottomista kohteista. Mutta pitkään ei kannata toisaalta viivytellä, sillä @pizzabyjassen pop-up-pizzerian napolilaistyyliset artesaanipizzat on myyty joka vuosi loppuun tunneissa. Tälläkin kertaa tarjolla on rajattu erä säävarauksella. Maksuna toimii käteinen.

Evästelyn lomassa voi antaa silmän levätä perinteikkäässä, romanttistyylisessä puunurmeslaisessa pihassa ja bongailla talon emännän puutarharatkaisuja. Löydätkö kaikki patsaat ja kukkien keskeltä paljastuvan rautasängyn?

Talon historia ulottuu 1900-luvun alkupuolelle. Tontin osti vuonna 1909 suutari David Watanen hintaan 125,50 markkaa, ja samana vuonna hyväksyttiin myös talon rakennuspiirustukset. Seuraava omistaja vuonna 1916 oli kauppias Paavo Mauranen. Hänen jälkeensä 1930-luvulla taloa isännöi Jalmari Timonen, jonka kuoltua talo siirtyi hänen puolisolleen Siirille sekä myöhemmin tytär Toini Mauraselle ja hänen puolisolleen Vihtori Mauraselle. Maurasilta talo siirtyi Hilja Ruutiselle, ja 1980-luvun puolessa välissä taloon muutti Nurmeksen Alkon johtaja ja VPK:n torvisoittokunnan vetäjä Eino Karjalainen Pirkko-vaimonsa kanssa.

Kohde 13:
Harjukatu 29

  • Pihakirppis

Kohteen omistajille on ehtinyt vuosien varrella kertyä tavaraa jos toistakin, joita yritetään saada välillä ovesta uloskin. Tältä pihakirppikseltä voit löytää monenlaisia aarteita ja yllätyksiä. Maksuvälineinä käteinen ja MobilePay.

Kauppalanhallituksen pöytäkirjojen mukaan tontin osti 7.2.1910 suutari T. Watanen 225 markalla. Tontin seuraavat omistajat olivat Siiri Timonen ja vuodesta 1929 Jalmari Timonen.

Talon on rakentanut maalari Eevert Okkonen vuonna 1934 Verner Kaiskon tekemien suunnitelmien mukaan. Rakennuksen hirret on ostettu Ylikylästä. Talo siirtyi myöhemmin Eevert Okkosen poikien omistukseen. Puuseppä Raimo Okkonen osti talon toisen osuuden veljeltään ja muutti rakennukseen asumaan vaimonsa Katrin kanssa vuonna 1952.

Okkoset tekivät taloon peruskorjauksen vuonna 1979. Sähköt taloon on vedetty ensimmäisen kerran vuonna 1934 eli heti, kun se rakennettiin. Viemäröinti asennettiin vuonna 1939, kuten muuallekin kauppalaan. Lämmin vesi on tullut taloon 1970–1980-lukujen taitteessa. Talon ikkunat on uusittu ennen vuotta 1979, jolloin niiden vanha ristikkomuoto muutettiin tuon ajan tyylin mukaiseksi. 1960-luvun alussa talo sai ulkovuorauksen, ja talo maalattiin keltaiseksi. Nykyisen vihreän värinsä talo on saanut 1980-luvun alussa.

Eteisosan pulpettikatto on muutettu vuonna 1979 taitteelliseksi. Samaan aikaan talosta poistettiin myös kuusi lämmitysuunia. Nykyisin talossa on kaukolämpö.

Kohde 14:
Koulukatu 5

Närekartano

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pop-up-kahvila
  • Pihakirppis
  • Yhdistys esittelee toimintaansa

Työttömien yhdistys Näre ry avaa toimipaikkansa Närekartanon ovet. Paikalla pääsee tutustumaan talon ja yhdistyksen toimintaan ja yhteisvoimin laitettuun pihaan, tekemään löytöjä pihakirppiksellä sekä nauttimaan yhdistyksen kahvilan tuotteista. Maksuvälineinä käyvät kortti ja käteinen.

Paikan historia alkaa 1800–1900-lukujen taitteesta. Ensimmäiset kaupat tontista tehtiin vuonna 1898, kun varatuomari Oskar Lang osti tontin kauppalalta 102 markalla. Seuraavaksi vuonna 1914 tontin osti opettaja Söderström, joka teetti rakennuspiirustukset, joita ei kuitenkaan toteutettu. Vuonna 1926 tontti siirtyi kamreeri Gustaf Wilhelm Nyqvistin omistukseen 10 001 markalla. Nyqvist rakennutti vuonna 1927 tontille J. Toikkasen suunnitteleman talon, jossa Nyqvist asui perheineen, vaimonsa Ainon (o.s. Bergqvist) ja viiden lapsensa, Erkin, Einon, Unton, Alpon ja Esterin, kanssa. Asukkaina mainitaan vuonna 1929 myös Elina Haapalainen ja palvelija Saima Haapalainen.

Nyqvist toimi kauppalan elintarviketoimiston johtajana ja Säästöpankin kamreerina ja vuodesta 1928 lähtien Säästöpankin johtajana. Lisäksi hänellä oli lukuisia kunnallisia luottamustoimia. Kun Nyqvist suomensi nimensä Närekorveksi vuonna 1938, sai talo nykyäänkin tunnetun nimensä, Närekartanon. Närekorpi kuoli samana vuonna sydäntautiin 68-vuotiaana.

Seuraavaksi talossa asui Unto Närekorpi vaimonsa Ailin ja poikansa Juhan kanssa. Unto Närekorpi oli Nurmeksen sairaalan taloudenhoitaja sekä toimi pitkään kauppalan sosiaalilautakunnan puheenjohtajana. Talon yläkerrassa asui 1940-luvulla vuokralaisia, enimmäkseen opettajattaria ja virkanaisia. Vielä 1970-luvullakin yläkerta oli vuokralaisten hallussa ja alakerrassa asui Aili Närekorpi.

Närekorvet möivät talon Nurmeksen kaupungille vuonna 1979. Kaupunki teetti taloon pintaremontin. 1980-luvun alkupuoliskolla yläkerrassa sijaitsi vapaa-aikatoimisto ja alakerrassa kaupungin työllisyystoimisto sekä invalidien veljesliiton paikallistoimisto. Sen jälkeen Närekartano on ollut muun muassa bändien harjoittelukämppänä. AA-kerho kokoontui yläkerrassa ja lasten ja nuorten kuvataidekerhot alakerrassa. Tontille kaavailtiin 1980-luvulla muun muassa uimahallia, monitoimitaloa ja museo-kirjastotaloa.

Nurmeksen seudun työttömät ry aloitti tiloissa toimintansa elokuussa 1993. Sen jälkeen talo kunnostettiin talkoovoimin nykyiseen asuunsa säilyttäen talon ulkoasu ja -väri.

Kohde 15:
Karjalankatu 6

"Kukko ja pari kanaa"

  • Pop-up-ravintola (avautuu klo 11)
  • Muu myyntipiste

Avoimien ovien yksi odotetuimmista pop-up-ravintoloista Kukko ja pari kanaa avaa jälleen ovensa 1940-luvun puutalossa. Tänä vuonna tarjolla on ranskalaisvaikutteinen kolmen ruokalajin menu pöytiin tarjoiltuna. Kukko ja pari kanaa avautuu klo 11 ja on auki niin kauan kuin ruokaa riittää. Maksuvälineinä käteinen ja MobilePay. Esillä myös taidemyyntinäyttely.

Paikan historiaan liittyy ikävällä tavalla talvisodan pommitukset. Tontilla alun perin sijainnut puutalo kuului kelloseppä K. E. Virtaselle, kuten viereinenkin talo, Karjalankatu 4. Nämä kaksi taloa olivat lähes samannäköiset. Alkuperäinen talo kuitenkin paloi talvisodan pommituksissa 20.1.1940 ja on sen jälkeen rakennettu uudestaan. Talossa asui räätäli Kalle Nurmela vaimonsa Iidan ja kolmen lapsensa, Eeron, Mairen ja Martin, kanssa.

Räätälin kolmesta lapsesta vanhin, lehtori Eero Nurmela muutti taloon, kun hän palasi perheineen Raahesta juurilleen Nurmekseen vuonna 1953. Hän asui talossa kuolemaansa, vuoteen 1997 asti. Nurmela toimi pitkään Nurmeksen yhteislyseon suomen kielen lehtorina ja myös lyhyen aikaa rehtorina Esa Kauppisen jäädessä eläkkeelle keväällä 1958.

Kohde 16:
Raatihuoneenkatu 11

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pop-up-ravintola
  • Muu myyntipiste

Kelloseppä Virtasen talona tunnettu koti on ollut nykyisellä omistajallaan yli 20 vuotta ja kokenut kokonaisvaltaisen remontin, jossa on kaivettu alkuperäisiä pintoja esiin. Sisustuksessa yhdistyy nykyaika hirsipintoihin. Paikalla on myös bistro & cafe-tyyppinen pop-up-ravintola ja myynnissä käsitöitä.

Pietarissa saksalaisten kelloseppämestarien oppilaana koulutuksensa saanut kelloseppämestari K. E. Virtanen rakennutti 1800–1900-lukujen vaihteessa kaksi asuin- ja liiketaloa Karjalankadun (tuolloin vielä nimeltään Aleksanterinkatu) varrelle. Vuonna 1906 Virtasen kelloliike siirrettiin Karjalankadulta Maariankadun ja Raatihuoneenkadun kulmauksen vastarakennettuun taloon. Liikkeessä työskentelivät myös pojat Lauri ja Arvo, joka myös asui perheineen talossa. Isän kuoltua vuonna 1923 peri Arvo yrityksen ja jatkoi liiketoimintaa kuolemaansa vuoteen 1929 saakka. Arvo-miehensä kuoleman jälkeen piti leskirouva Lempi Jääskeläinen talossa vuokralaisia.

Vuodenvaihteessa 1943–1944 taloon muutti 32-vuotias nimismies Erkki Sauri perheineen. Tuolloin talossa oli jo vesijohto ja viemäri, mutta ei kuitenkaan sisäwc:tä. Piha oli niin suuri, että perheen äiti teki sinne lapsilleen hiihtoladun. Poikien hiihtoasuna olivat tuohon aikaan polvihousut ja sukkanauhoilla kiinnitetyt pitkävartiset sukat. Kesäisin lapset Eero ja Pirjo nikkaroivat leikkimökkejä pihamaalle tarveaineinaan laudat, laatikot, aaltopahvi ja kivet.

Talosta puuttui sauna, joten Saurit kävivät lauantaisin saunomassa junamatkan päässä Lieksassa "mummon ja papan" luona. Myöhemmin perhe kävi kauppias Kortelaisen yleisessä saunassa, kunnes kadun toisella puolella Raatihuoneenkatu 14:ssa asuvat Sakari ja Aura Honkanen ottivat Saurin perheen saunavieraikseen.

Sodan aikaan keskellä pihaa olevaan peltoon ilmestyi pommikuoppa. Eero Saurin, kuten niin monen sota-ajan pikkupojan, mielipuuhaksi muodostui pomminsirpaleiden etsiminen ja kaivaminen. Eeron rakkaimpia harrastuksia oli myös linja-autoliikenteen harjoittaminen puisilla leikkiautoilla. Samat linjat, jotka lähtivät kauppalan torilta, liikennöivät myös Eeron pihalla: autoja lähti Valtimolle ja Sivakkaan, Rautavaaralle, Iisalmeen, Kuopioon, Juukaan, Joensuuhun ja Kuhmoon. Leikkiautot hinattiin aamulla ennen kouluun lähtöä "Nurmekseen" ja iltapäivällä koulun jälkeen ne hinattiin kunkin aikataulun mukaisesti määränpäähänsä. Eeron koulumatka oli lyhyt, sillä harjun toisella puolella sijainnut kauppalan kansakoulu oli tuhoutunut pommituksissa, ja koulua käytiin Maariankadun toisella puolella sijaitsevalla Kauppalantalolla.

Nimismies Sauri oli Nurmeksen muutettuaan perustamassa Nurmeksen Urheilumetsästäjien yhdistystä ja tuli sen johtokuntaan. Hän toimi myös paikallisen riistanhoitoyhdistyksen tarmokkaana puheenjohtajana. Hänet valittiin Nurmeksen kansanhiihtomaaottelutoimikunnan puheenjohtajaksi ja talven 1950 kansanhiihdot onnistuivat niin hyvin, että Nurmes vei voiton alle 5000 asukkaan kuntien sarjassa. Virkatyö vei kuitenkin paljon aikaa, sillä nimismies Sauri nimitettiin useisiin valtion oheistoimiin.

Vuonna 1948 Saurit muuttivat Maariankatua ylöspäin Kirkkokatu 12:een, pankinjohtaja Törrösen taloon. Metsähallitus osti talon tontteineen metsänhoitajan virkataloksi. Talossa asui 1950-luvun alussa metsänhoitaja Erkki Länsimies perheineen.

Kohde 17:
Raatihuoneenkatu 16

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Kirppis
  • Yhdistys esittelee toimintaansa
  • Kohde on myynnissä

Tämä isommankin perheen asuttava 1940-luvun hirsitalo etsii uutta omistajaa. Mutta vaikka ei olisi taloa ostamassakaan, tämän kohteen perinteikkyyttä henkivään sisustukseen ja laajaan pihaan kannattaa käydä tutustumassa. Samalla voi penkoa kirppiksen tuotteita ja tutustua Nurmeksen Vanhan Kauppalan asukasyhdistyksen toimintaan.

Talon historia alkaa talvisodan tienoilta, kun talvisodan pommituksissa tuhoutui kauppaneuvos Maurasen omistama liikehuoneisto Kirkkokadun varrella. Raakel Mauranen sai vuonna 1941 luvan uudisrakennuksen rakentamiseen Raatihuoneenkatu 16:n tontille, jonka hän oli aiemmin hankkinut tyttärensä Kaisan kanssa. Rakennuksen suunnitteli Timo Eskelinen, ja sen rakensi Heikkinen vuosina 1941–1942. Rakennuksessa on 200 neliömetrin kellari ja 200 neliömetrin asuinkerros sekä avoin vinttitila.

Rakentamiseen saatiin valtiolta avustusta, koska sota tuhosi entisen kotitalon. Edellytyksenä oli, että taloon tuli tehdä myös ulkopuoliselle vuokrattavia tiloja. Sodan aikana vuokralaisina olivat puolustusvoimat ja rintamalääkärinäkin toiminut Aake Pantio. Alakerrassa oli puusepänverstas. Sodan jälkeen vuoteen 1955 saakka myös Metsähallitus oli vuokralaisena.

Talossa asuivat aluksi vakituisesti Raakel Mauranen ja hänen tyttärensä Kaisa. Kaisa avioitui rehtori Jouko Salosen kanssa vuonna 1955, ja he asuivat talossa vuoteen 1998. Rehtori Seppo ja Terttu Laaninen ostivat talon vuonna 1998.

Suurempia remontteja ovat olleet 1960-luvulla puulämmityskattilan lisäksi otettu öljylämmitys, vuonna 1981 laitettiin uudet ikkunat ja seiniin tehtiin sisäpuolelle lisäeristys. Lisäksi tiilikatto uusittiin ja taloon laitettiin mineriittikatto. 2000-luvun alkupuolella kiinteistö liitettiin kaukolämpöön. Sisätiloissa on uusittu lattioita 2010-luvulla sekä olohuoneeseen laitettu takka/leivinuuni. Keittiö on uusittu vuonna 2015.

Tontin ympäröimä aita uusittiin 2010-luvun alussa. Ulkomaalaus on uusittu 20 vuoden välein.

Kohde 18:
Kaarlonkatu 3

  • Pop-up-kahvila
  • Pop-up-myymälä
  • Toiminnan esittely

Lääkärikeskuksen piha-alueella tapahtuu, sillä paikalle pystyttävät omat pisteensä Porokylän Leipomo ja POP Pankki Järvi-Suomen Nurmeksen konttori. Leipomon pisteellä on myynnissä leipomon tuotteita sekä pop-up-kahvila. Pankin pisteellä pääset tutustumaan pankin toimintaan ja osallistumaan onnenpyörän pyörittämiseen.

Tontilla oleva talo on uustuotantoa. Paikalla aiemmin sijainnut rakennus oli rakennettu 1800-luvun loppupuolella Rautavaaralta puretun Luostanlinnan hirsistä. Rakennuksessa toimi 1900-luvun alkupuolella Herra Hotelli -niminen matkustajakoti. Kansanomainen nimitys tuli siitä, kun matkustajakodissa majoittui erityisesti syrjäkyliltä Kauppalaan yhteisiä asioita edistämään saapuneita vaikuttajia, sen ajan kunnallispoliitikkoja. Rakennuksessa on toiminut myös ainakin kello- ja hattuliike, ja viimeisimpänä siellä on ollut helluntaiseurakunnan kokoontumistila.

Kiinteistön osti laivuri Jouko Kärkkäinen vuonna 1999. Kärkkäisen alkuperäisenä tarkoituksena oli kunnostaa talo entiseen loistonsa, mutta päärakennus osoittautui korjauskelvottomaksi. Vanha rakennus purettiin vuosina 1999–2000, ja uusi valmistui vuonna 2001. Taloa laajennettiin Porokylään päin vuonna 2007. Vanhasta rakennuksesta on muistona autotallin alla oleva perunakellari.

Uuden rakennuksen on suunnitellut paikallinen arkkitehti Seija Tuhkanen. Se on rakennettu Samitalon valmistamista elementeistä paikallisena työnä. Erikoisuutena rakennuksessa ovat sen puurakenteisuus ja Pieliselle avautuva esteetön maisema, joka on otettu huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Jalkakäytävän ja rakennuksen väliset kivipaadet ovat alun perin olleet Höljäkän rautatieaseman asemalaiturin reunakiviä.

Nimen Ruorikulma talo on saanut rakennuttajastaan Kärkkäisestä. Nimestä muistuttavat myös Raatihuoneenkadulle näkyvä ruorin muotoinen ikkuna sekä laivan komentosiltaa imitoiva talon muoto ja ikkunat kohti Pielistä.

Joonas Pelon omistukseen kiinteistö siirtyi alkuvuonna 2020. Talo on maalattu alkuperäistä värityssuunnitelmaa kunnioittaen kesällä 2021. Talossa toimii nykyisin Pihlajalinnan lääkärikeskus, Pielisen Fysikaalisen Hoitolan fysioterapia sekä jalkahoitaja Kaija Länsimäen vastaanotto. Yläkerrassa sijaitseva maisema-asunto on vuokrakäytössä.

Kohde 19:
Kaarlonkatu 12

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Kohde on myynnissä

Yksi Vanhan Kauppalan vanhimmista ja kauneimmista rakennuksista avaa nyt ovensa ensimmäistä kertaa. Samalla se etsii myös uutta omistajaa, mutta jo pelkästään vierailu tässä vaiheikkaan historian sisältävässä rakennuksessa on varmasti monelle osallistujalle elämys.

Historiansa aikana tontti ja talo ovat ehtineet vaihtaa omistajaa usein. Edvard Kasimir Turunen osti vuonna 1891 Kaarlen- ja Nurmeskatujen (nykyisin Kaarlonkatu ja Nurmeksenkatu) kulmassa sijaitsevan tontin viiden markan kauppahintaan. Ensimmäinen rakennus tontille rakennettiin vuonna 1892. Vuonna 1897 tontti ja talo vaihtoivat omistajaa kaksi kertaa: kauppias Niilo Timonen osti tontin ja talon 210 markalla, mutta myi ne jo kuukauden päästä hyvään 500 markan hintaan kauppias Alexander Paischeffille.

Vuonna 1898 omistus siirtyi kauppias Otto Gustafssonille ja hänen vaimolleen Marialle. Samana vuonna Gustafssonit rakensivat tontille nykyisen kuuden huoneen asuinrakennuksen ja erillisen ison ulkorakennuksen, josta löytyi huussi, tavaravarastot ja pieni navetta. Vuonna 1918 talo tontteineen myytiin maanviljelijä Antti Meriläiselle ja Lovisa Meriläiselle ja vuonna 1922 edelleen Pekka ja Loviisa Rönkölle.

Syyskuussa 1935 Pekka Rönkön kuolinpesän edustajat myivät rakennukset tontteineen piiriesimies Markku Edvard (Eetu) Meriläiselle ja hänen vaimolleen Saimille. Kun Meriläiset muuttivat taloon, oli heillä jo kolme tytärtä: vuonna 1927 syntynyt Ilma, vuonna 1929 syntynyt Suoma ja vuonna 1934 syntynyt Irja. Vuonna 1939 perhe kasvoi jälleen, kun perheeseen syntyi Maija-tytär. Nuorin tytär Anna-Liisa syntyi vuonna 1945.

Meriläisten lisäksi talossa asui alkuvuosina vuokralla Loviisa Rönkkö, ”Rönkön täti”, ja myöhemmin Tilda Tuomi äitinsä ja poikansa kanssa. Myös oppikoululaisia asui ajoittain koulukortteerissa. Makasiinista oli vuokrattu kaksi varastoa Kauppayhtiölle viljavarastoksi. Pihan perällä sijainneen erillisen saunarakennuksen kammarissa asui Hilja Tapaninen, ”Tapanisen täti”, poikansa kanssa.

Eetu Meriläinen teki elämäntyönsä piiriesimiehenä metsäyhtiö Wilh. Schaumanilla, kun taas Saimin tehtävänä oli hoitaa lapset, koti ja puutarha. Tontilla oli kaksi isoa kellaria, joissa Saimi säilöi marjoja, perunoita ja muita juureksia talven varalle. Talvisodan aikana, kun Nurmesta pommitettiin ja perhe oli evakossa, huoli kodin säilymisestä oli suuri. Loppujen lopuksi talo säästyi pahimmilta vaurioilta – vaikka pommeja putosi lähelle naapurustoon, ainoastaan talon ikkunat rikkoutuivat.

Meriläiset myivät vuonna 1959 osan tontista As. Oy Mäntyrinteelle kerrostaloa varten.

1980-luvun alussa Maija Saastamoinen (o.s. Meriläinen) lunasti lapsuudenkotinsa ja aloitti talon kunnostamisen rakennusammattilaisten avulla. Maijan tavoitteena oli tehdä talosta täysin nykyaikaista asumista vastaava, mutta säilyttää samalla vanhan talon ilme. Lattiat ja ikkunat uusittiin, seinät ja lattian välipohjat lisäeristettiin ja ullakkotilaan rakennettiin sauna sekä saunakamari. Vanhat kattopaneelit ja kaksi toimivaa pystyuunia sen sijaan säilytettiin. Samoin osa rakennuksen väliovista on edelleen alkuperäisiä. Talossa asui vuokralaisia vuoteen 1989 saakka, jolloin Maija itse muutti taloon asumaan.

Kohde 20:
Kirkkokatu 22

Kolmen taiteilijan pop-up-galleria

  • Taidenäyttely
  • Pop-up-ravintola
  • Muu myyntipiste
  • Medusa-yhtye esiintyy klo 14

Kolmen taiteilijan, Katja Kuittisen, Suvi Komsan ja Tuuli Meriläisen, pop-up-galleria avaa ovensa klo 10–16. Esillä Kuittisen grafiikkaa ja Komsan ja Meriläisen maalauksia.

Lisäksi paikalle saapuu graafinen suunnittelija ja kuvittaja Matti Pikkujämsä, joka on voittanut kuvitustaiteen valtionpalkinnon vuonna 2015. Vuoden kuvittajaksi hänet valittiin vuonna 2019. Pikkujämsä maalaa muotokuvia.

Musiikkia paikalla tarjoaa lieksalainen Medusa-yhtye, joka soittaa pop- ja rock-klassikoita kello 14. Myynnissä Nakki vieköön! -hodareita. Maksuvälineinä käteinen, MobilePay ja tilisiirto.

Kohde 21:
Kauppatori 3

  • Yhdistys esittelee toimintaansa

Vuonna 2021 perustettu Nurmeksen Biljardi ja Snooker kerho ry kutsuu tutustumaan biljardin ja snookerin saloihin. Pelata voi joko itsenäisesti tai opastettuna. Tiloissa on kalustona kaksi 8-jalan pool-biljardipöytää ja kaksi 12-jalan täysmittaista snookerpöytää. Tiloihin kulku tapahtuu Kauppatori 3:n takapihan kautta, ovessa on kerhon tunnukset.

Kohde 22:
Pielisenkatu 2A

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pop-up-kahvila
  • Pihakirppis
  • ErkKari esiintyy klo 11–11.45, klo 12.15–13 ja klo 13.15–14

Tervetuloa tutustumaan yhtä vanhaan kohteeseen kuin Nurmeksen rautatie eli vanhaan rautatieläisten asuinkasarmiin. Täysin remontoidussa rakennuksessa on nykyisin neljän perheen koti. Avoinna ovat asunnot 1 ja 4. Lisäksi pihapiirissä on pop-up-kahvila ja pihakirppis, maksuvälineinä käteinen ja MobilePay. Myös pihan leluilla, leikkimökillä ja hiekkalaatikolla saa leikkiä. Musiikista vastaa ErkKari yllätysesiintyjän kera klo 11–11.45, klo 12.15–13 ja klo 13.15–14.

Vuonna 1910 rakennetussa päärakennuksessa oli kuusi yhden kammarin ja keittiön asuntoa, joissa asui muiden muassa asemamiesten, vaihdemiesten ja veturinkuljettajien perheitä. Päätyasunto oli muita suurempi kahdella huoneella ja keittiöllä, siinä asui ratamestari perheineen.

Jokaiseen asuntoon kuului osuus ulkorakennuksesta ja suuresta, uunein lämmitettävästä maakellarista. Pihapiirissä oli myös puuceet ja VR:n vanha tiilisauna, jossa oli myös leivintupa ja pyykkitupa ja joka oli asema-alueen yhteisessä käytössä. Viereisen kasarmin asukkaiden oli vuorotellen lämmitettävä ja siivottava yhteissauna. Saunan piti olla kylpyvalmiina, kun veturimiehet tulivat nokisina töistä.

Rakennus modernisoitiin 1970-luvulla. Silloin taloon tehtiin öljykeskuslämmitys ja purettiin uunit, rakennettiin sisä-wc:t ja laitettiin lasivillaa, lastulevyä ja muovimattoja samalla, kun talo jaettiin isompiin asuintoihin.

Nykyiset omistajat ostivat purkukuntoisen talon vuonna 2012. Talon putket olivat jäätyneet pari vuotta aikaisemmin talvella ja vesi oli vuotanut alapohjaan.

Kohde 23:
Kirkkokatu 34

Veturitallit

  • Avoimet ovet

Nurmeksen veturitallit omistava Höryraide Oy viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlavuotta ja avaa veturitallien ovet avoimiin oviin kaikille ilmaiseksi. Yrityksen 30-vuotista taivalta muistellaan Matkamuistoja raiteen varrelta -näyttelyssä, joka kertoo muun muassa rautateiden aktiivikäytöstä poistetun junakaluston säilyttämisestä ja museoliikenteeseen kunnostamisesta sekä matkanteosta museojunalla ja ikimuistoisista nostalgisista reissuista. Mahdollisuus tutustua myös Höyryraiteen kalustoon, kuten vanhoihin vetureihin ja pihamaan vaunuihin.

Alueen historia ulottuu 1900-luvun alkuun, kun veturitallin matalampi osa vesitorneineen rakennettiin vuonna 1910. Samana vuonna pidettiin "Riemujuhla", koska veturitalli oli kirkon ohella ainut suuri tiilirakennus Nurmeksessa. Laajennusosa tehtiin vuonna 1928 liikenteen kasvaessa, kun rataa jatkettiin Nurmeksesta pohjoiseen päin. Kahteen korkeaan pilttuuseen sopivat uudet, entistä suuremmat veturit. Pieni puinen apurakennus valmistui vuonna 1946.

Talli oli Joensuun ja Lieksan ohella Sortavalan päävarikon alaisuudessa, osana Karjalan rataa Viipurista Sortavalan, Joensuun, Nurmeksen ja Kontiomäen kautta Ouluun.

Vuonna 2009 Nurmeksen kaupunki osti rautatiealueen rakennukset. Veturitalli myytiin vuonna 2013 Höyryraide Oy:lle, joka säilyttää, korjaa ja esittelee alueella vanhoja höyry- ja dieselvetureita. Höyryraide harjoittaa museoliikennettä koko valtion rataverkolla. Liikennöinnillä rahoitetaan museokaluston säilyttämistä, korjaamista ja ylläpitoa. Toiminta perustuu rautatiekulttuuriperinteen säilyttämiseen ja vaalimiseen sekä vapaaehtoiseen talkootyöhön, sillä Höyryraide on yksityinen ja yleishyödyllinen yritys, joka ei saa rahallista tukea tai verohelpotuksia.

Yksi tallin vetureista on nykyään ainut alkuperäinen Karjalan radan kulkija, Hv3 995 eli Heikki, joka oli Sortavalan varikon veturi.

Kohde 1 (Itäkauppala):
Lehtovaarankatu 3

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Kohde on myynnissä

Lehtovaarankadulle kannattaa suunnata ainakin remontoijien, sillä kohteessa voi olla avointen ovien aikaan käynnissä vielä pientä pintaremonttia. Remonttia on tehty vanhaa säilyttäen. Tämä 3-kerroksinen 1950-luvun omakotitalo etsii myös uutta omistajaa. Pihalla mahdollisuus tutustua pienen pihatarhan läpi kahteen kaniiniin ja kahteen saksanpaimenkoiraan.

Lehtovaarankatu on Itäkauppalan pääkatu. Se on yksi niistä tämän kaupunginosan kaduista, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen, vuoden 1879 asemakaavassa laaditun muotonsa. Ensimmäisessä asemakaavassa bulevardimainen Lehtovaarankatu oli nimetty Kajaaninkaduksi. Ennen nykyistä, vuonna 1970 valmistunutta Mikonsalmen siltaa salmen ylitti vuonna 1928 rakennettu kaarisilta. Tuolloin reitti sillankorvan taloista Lehtovaarankadulle ja sillalle oli helppokulkuisempi.

Lehtovaarankatu 3 on vuonna 1955 rakennusmestari Nevalaisen rakennuttama jälleenrakennuskauden omakotitalo. Talon omistaneen Kolehmaisen jälkeen talo siirtyi Kauppatorin laidalla toimineen Ylä-Karjalan vaatetus -liikkeen omistajille Unto ja Liisa Naumaselle, jotka asuivat talossaan poikiensa Heikin, Jukan, Pekan ja Jaakon kanssa. Heiltä talon ostivat Keskustan koulun pitkäaikainen opettaja ja rehtori Erkki Liimatta ja hänen vaimonsa Maili vuonna 1980. Heidän muutettuaan pois Nurmeksesta toimi talossa ryhmäperhepäiväkoti vuodesta 2013 vuoteen 2016, jolloin talo siirtyi nykyisille omistajille.

Kohde 2 (Itäkauppala):
Kohisevankatu 1

  • Avoin piha
  • Pop-up-kahvila

Asukkaiden yli 40 vuoden puutarhaharrastus näkyy tässä kohteessa muun muassa harkittuina istutuksina ja pienessä hyötypuutarhassa. Tavoitteena on ollut tehdä jatkoa aidan toiselta puolelta löytyvälle kaupungin puistoalueelle. Pop-up-kahvilan, makkaranpaistopisteen ja onnenpyörän pihamaalle pystyttävät Nurmeksen Seppojen jääkiekkojaosto.

Talon historia kytkeytyy vahvasti viereiseen taloon ja tonttiin. Koko tontin hankki vuonna 1950 rautatieläinen Veikko Asikainen pitkän väännön ja paperisodan jälkeen. Alueen hallinta oli 1950-luvulla Nurmeksen kauppalalla, mutta tonttimaa oli valtion omistuksessa ja se oli lunastettava Kuopion lääninhallitukselta.

Taloa päästiin rakentamaan varsinaisesti vasta vuonna 1952, sillä jo aloitettu rakennustyömaa torppasi Arava-rahoitukseen. Rahoitus oli koottava uudelleen ja useammasta lähteestä. Rakennusprojektia viivästytti myös poikkeuksellisen sateinen kesä. Päivällä pystyyn kaivettujen perustusmonttujen seinämät liestyivät, ja ne oli kaivettava aina uudelleen ja täytettävä savimonttua soralla.

Veikko Asikaisen ja hänen vaimonsa Allin toiveena oli, että yksi heidän lapsistaan rakentaisi talon samalle tontille. Tontin toinen pää oli tarkoituksella jätetty tyhjäksi. Puuhaan ryhtyivät Asikaisten poika Matti Asikainen ja hänen vaimonsa Kaisu Asikainen. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1981, ja talo valmistui tammikuussa 1982. Talon rakensivat kirvesmiehet. Kesä oli yhtä sateinen kuin ensimmäisen talonkin rakennuskesä.

Nykyään omalla tontillaan seisova talo ei ole varsinaisesti rintamamiestalo, mutta sen rakentamisessa oli tiettyjä vaatimuksia esimerkiksi harjakorkeudessa, katon kaltevuudessa ja ikkunoiden koossa. Alkujaan tontilla ei ollut raja-aitaa, vaan piha oli avoin, karjalainen pihapiiri, jossa Asikaisten neljä lasta pääsivät pihan poikki suoraan mummolaan. Taloon ja pihaan on vuosien varrella tehty pieniä ja isoja remontteja ja lasten muutettua kotoa Asikaisten tavoitteena on ollut luoda toimiva, turvallinen ja viihtyisä vanhuuden koti.

Kohde 3 (Itäkauppala):
Rantapolku 4

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pop-up-kahvila
  • Pihakirppis
  • Muu myyntipiste

Yksi Itäkauppalan kohteistamme on rintamamiestaloperinnettä mukaileva 1950-luvun koti, jonka sisustuksessa näkyy käsityöläisyys. Sisätiloissa on myös Herra Harleyn pop-up-vintagepuoti. Pihalta löytyy pihakirppis ja pop-up-kahvila, jossa on myytävänä alkoholitonta kuplivaa suolaisten ja makeiden leivosten kera. Sään salliessa voi olla mahdollisuus myös pyörähtää Nurmesjärvellä lautalla.

Talo on rakennettu vuosina 1951–1952. Siinä asuivat Pauli ja Tyyne Kairikko perheineen. Metsäteknikko Pauli Kairikko (alun perin Kräkin) oli syntynyt Itä-Karjalassa Tulemajärvellä vuonna 1918 Kräkinin monilapsiseen perheeseen. Hän valmistui Hämeessä Lammilla sijaitsevasta Evon metsäkoulusta metsäteknikoksi ja toimi Ahlströmin palveluksessa koko työuransa.

Pauli Kairikko oli intohimoinen ja monipuolinen urheilunharrastaja ja hän voitti piirinmestaruuden 25 000 metrin juoksussa useana peräkkäisenä vuonna 1940–1950-lukujen taitteessa. Samoin maastojuoksussa hän oli usein ensimmäisellä sijalla. Hänen kilpailu-uransa jatkui hänen elämänsä loppuun asti: Pauli menehtyi kilpaladulla vuonna 1980 vain 61 vuoden ikäisenä.

Pauli ja Tyyne (o.s. Kuittinen) vihittiin Nurmeksessa vuonna 1945. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, jotka kaikki menestyivät urheilun parissa. Talon vieressä sijaitseva Kairikon ranta on saanut nimensä talossa asuneesta perheestä. Kairikon sauna oli aina kesäisin lämpimänä niin, että uimarannassa pitkiä kesäpäiviään viettävät lapset pääsivät uinnin lomassa lämmittelemään.

Kohde 4 (Itäkauppala):
Pitkärannankatu 7

  • Avoin piha
  • Pihakirppis
  • Muu myyntipiste

Puutarhojen ystävien kannattaa suunnata ainakin tähän kohteeseen. Sen lisäksi että ihailtavana on laaja piha, paikalla on myös perennojen taimia ja vanhaa perinnekantaa olevia pelargoneja myynnissä ja vihersuunnittelija jututettavana. Puutarhasta voi bongailla vinkkejä esimerkiksi sadevesien keruuseen ja hyötypuutarhan laittamiseen. Paikalla on myös pihakirppis. Maksuvälineenä käteinen.

Talon on rakentanut Veikko Suihkonen ja hänen vaimonsa vuonna 1952. Suihkonen oli yksi Pitkärannankadulla asuneista poliiseista, joiden mukaan katua alettiin kutsua Pamppukujaksi. Suihkosten jälkeen taloa asutti heidän Antti-poikansa ja tämän jälkeen tytär Kaarina Naakka. Myös muita omistajia ehti olla ennen kuin nykyiset omistajat ostivat talon toukokuussa 2006.

Kohde 5 (Itäkauppala):
Kohisevankatu 12

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pop-up-kahvila

Vuonna 1958 rakennettuun rintamamiestaloon pääsee tutustumaan osittain. Taloon etsitään myös vuokralaisia. Pop-up-kahvilassa tarjolla kuumia ja kylmiä juomia, pullaa sekä keksejä. Maksuvälineinä käteinen ja MobilePay.

Arvo ja Tyyne Laukkanen (o.s. Teppo) ostivat tyhjän tontin 1950-luvun puolivälissä. Talo valmistui vuonna 1958. Perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi pojat Seppo, Sakari ja Veli-Pekka.

Pihalleen Tyyne ja Arvo istuttivat pensasaidan, perunaviljelmän, musta- ja punaherukkapensaita ja kukkaistutuksia. Lastenlasten kanssa pelattiin petanqueta ja heitettiin tikkaa. Talvella isojen lumikasojen päältä laskettiin mäkeä.

Vuosina 1958–1980 talon pihalla ja viereisellä tyhjällä tontilla pystyi heittämään keihästä ja harrastamaan muutakin liikuntaa. 1980-luvulla Porokylän Leipomon rakennuksia alettiin laajentaa siihen mittaan, jossa ne ovat nykyisin.

Vuonna 2020 talo tontteineen siirtyi uusille omistajille Hanna ja Tuomas Turuselle. Hanna on Tyyne ja Arvo Laukkasen pojantytär.

Kohde 6 (Itäkauppala):
Kohisevankatu 31

  • Avoin piha
  • Pihakirppis

Pihakirppiksellä myynnissä vaatteita, vanhoja polkupyöriä ja romppeita mökiltä. Maksuvälineenä käteinen. Saattaa olla esillä vanhoja autoja, pihassa on ainakin yksi museoauto.

Talo on rakennettu vuosina 1959–1960. Rakennuttajina olivat Telellä töissä ollut puhelinmestari Väinö Jakorinne ja hänen vaimonsa, jotka asuivat talossa Väinö Jakorinteen kuolemaan asti. Jakorinteen vaimo muutti pois paikkakunnalta, ja talo oli jonkin aikaa tyhjillän. Nykyiset omistajat ostivat sen vuonna 1978 ja laajensivat sitä vuonna 1990 rakentamalla yhden lisähuoneen ja autotallin toiseen päätyyn.

Kohde 7 (Itäkauppala):
Kohisevankatu 35

  • Avoin koti
  • Avoin piha
  • Pihakirppis
  • Pop-up-kahvila

Vuonna 1958 rakennettu ja siitä lähtien saman suvun hallussa ollut rintamiestalo avaa ovensa ja pihansa. Kohteessa on myös pihakirppis ja myynnissä pientä purtavaa.

Talon rakentaja Matti Ruokolainen on ollut mielenkiintoinen henkilö, joka muun muassa oli selvinnyt hengissä vanhan sairaalan sirpalesuojan pommituksesta vuonna 1940. Matti työskenteli vuosia lennätinlaitoksella. Hän oli myös taitava käsistään ja erittäin kova kalamies.

Talon piirustukset on laatinut kauppalan rakennusmestari Onni Meriläinen, joka on tehnyt piirustukset monille muillekin jälleenrakennuskauden talolle sekä Itä- että länsikauppalassa. Talon rakennusvaiheet on dokumentoitu varsin laajasti. Tallessa ovat muun muassa tontin kauppakirjat, talon rakennuspiirustukset ja runsaasti rakentamiseen liittyviä papereita.

Kohde 8 (Itäkauppala):

Tuomaankatu 10

"Rönkön talo"

  • Avoin piha

Aivan Nurmesjärven rannassa upealla paikalla sijaitseva talo tunnetaan Rönkön talona, sillä se on ollut saman suvun hallussa historiansa alusta lähtien. Kohteessa on avoinna laaja piha, joka on osittain luonnontilainen.

Aulis Rönkkö osti Pihaniemi-nimisen tontin huutokaupasta vuonna 1928 ja rakensi tontille talon vuosina 1929–1931. Hän asui talossa vaimonsa Hellin ja viiden lapsensa kanssa. Aulis Rönkkö jäi leskeksi vuonna 1963 ja asui talossa kuolemaansa vuoteen 1976 asti.

Talossa on useampi asunto kolmessa eri kerroksessa. Suvun jäsenten lisäksi rakennuksessa on vuosien varrella asunut lukuisia vuokralaisia. Rakennuksen sisätilojen remontoinnin jälkeen vuonna 1978 taloon muuttivat Aulis Rönkön tyttäret Reetta, Hilkka ja Pirkko perheineen. Talossa asuu edelleen samaa sukua sekä vuokralaisia.

Pihapiirissä sijaitsee alkuperäinen rantasauna sekä piharakennus, jossa on aikoinaan ollut pieni suoja muutamalle lampaalle, ulkokäymälä sekä varastoaittoja. Nyttemmin lampaat ovat vaihtuneet autoihin. Tontti rajautuu osin Nurmesjärveen. Piha on laaja ja osin luonnontilainen.

Kohde 24:
Kötsintie 2

Nurmes-talo

  • Avoimien ovien lipunmyynti klo 9–16
  • Kirjasto avoinna klo 10–14, kirjanäyttelyssä on esillä vanhoihin taloihin liittyviä teoksia
  • Kötsin museo avoinna klo 10–16
  • Olli Soikkelin konsertti Hannikaisen salissa klo 19, lipunmyynti klo 18–19

Nurmes-taloksi vihitty kulttuuri- ja kirjastorakennus valmistui vuonna 1991, ja sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Erkki Helasvuo & co. Rakennus sijoittuu aivan Kauppalan laidalle, Kötsinmäelle harjun päälle mäntymetsään, josta avautuvat näkymät sekä Pieliselle että Nurmesjärvelle. Rakennuksen suunnittelussa on otettu erityisesti huomioon sen sovittaminen metsikön rytmiin.

Nurmes-talo remontoitiin täydellisesti vuosina 2019–2021 ja uudistunut talo avattiin yleisölle elokuussa 2021. Rakennuksessa toimii muun muassa Nurmeksen kaupunginkirjasto, Kötsin museo, Pielisen Karjalan musiikkiopiston Nurmeksen toimipiste ja Ylä-Karjalan kansanopisto. Säveltäjä P. J. Hannikaisen mukaan nimetyssä monitoimisalissa toimii myös elokuvateatteri Kino Hannikainen.

Kohde 25:
Kirkkokatu 11

Rukoushuone

  • Lähetyskahvio
  • Torin Jäätelön jäätelövaunu pihalla, myynnissä kiteeläisen By Maitolan luomumaitoon tehtyjä jäätelöitä ja Fronerin laktoosittomia jäätelöitä
  • Lähdöt Vanhan Kauppalan opastetuille kierroksille klo 10.30 ja klo 15.

Nurmeksen evankelisluterilaisen seurakunnan jugend-tyylinen rukoushuone on valmistunut vuonna 1915. Sen on suunnitellut arkkitehti Vilho Penttilä, nuorin helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilän jäsenistä. Kyseessä on sama toimisto, joka suunnitteli Kauppalantalonkin. Alun perin rakennuksen omisti rukoushuoneyhdistys ja sen käyttötarkoitus oli toimia luterilaisen seurakunnan ja kirkollisten yhdistysten kokouspaikkana. Vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta tsaarin armeijan sotilaat takavarikoivat rukoushuoneen kasarmikseen. Rukoushuoneyhdistyksen johtokunnan valitettua Keisarilliselle Suomen Senaatille talo vapautui odottamattomista vieraistaan, jotka olivat turmelleet rukoushuoneen kalustuksen, ovet ja hellatkin.

Rukoushuoneyhdistys luovutti rakennuksen seurakunnalle kesällä 1920. Toisen maailmasodan aikaan rukoushuonetta käytettiin yhteislyseon luokkatilana ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksissa ja luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa kirkon ollessa tilapäisesti käyttökelvoton pommitusten aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Sota-ajan jälkeen parvella kokoontuivat partiolippukunta Nurmeksen Korvenpoikien vartiot. Kaikkein pitkäikäisin rukoushuoneen käyttäjä lienee vuonna 1935 perustettu Nurmeksen kirkkokuoro.

Kohde 26:
Kirkkokatu 15

Kirkkokadun koulu

  • Avoimien ovien lipunmyynti klo 9–16
  • Lähdöt Puu-Nurmeksen lastenseikkailuille klo 10, klo 11.30 ja klo 13. Ennakkoilmoittautuminen, lue lisää tästä: Puu-Nurmeksen lastenseikkailut.

Koulun rakennutti Nurmeksen suomenkielisen yhteiskoulun kannatusyhdistys. Kauppala lahjoitti yhdistykselle rahaa ja 2 500 rakennushirttä kauppalan metsästä. Lisäksi saatiin senaatilta rakennusapua ja halpakorkoista lainaa. Otto Holmin suunnittelema koulutalo valmistui syksyllä 1905.

Kohde 27:
Kirkkokatu 17

Evankelisluterilainen kirkko

  • Avoimet ovet
  • Pääsy kirkontorniin opastetusti, yhden ryhmän koko 10–15 henkeä

Nykyinen kirkkomme on Nurmeksen viides kirkko. Se on rakennettu vuosien 1893–1896 aikana. Piirustukset on laatinut arkkitehtitoimisto J. Westerlund, pääpiirtäjänä oli Bertha Envald. Lopullinen muotoilu on työnjohtajana toimineen Frithiof Mieritzin. Malliltaan kirkko on 1800-luvun myöhäisgoottilasta tyyliä, tornillinen poikkilaivainen pitkäkirkko, tiiliseinät, sisärakennelmat ja tuet puuta. Tornin korkeus on 55 metriä ja korkeus ristin huippuun on 60 metriä. Istumapaikkoja on noin 2 200.

Alttaritaulu on Väinö Hämäläisen vuonna 1913 maalaama Kristus ristillä. Vuonna 1976 valmistuneet 41-äänikertaiset urut ovat Urkurakentamo Hans Heinrichin rakentamat. Kuoriosan ikkunoiden lasimaalaukset ovat vuodelta 1934. Ne ovat Ilmari ja Seppo Launiksen maalaamat. Kirkossa on nähtävänä Veikko Haapalaisen tekemät aikaisempien kirkkojen pienoismallit.

Kohde 28:
Eteläinen Kauppatori 3

Kauppatori

Ohjelmallinen kesätoripäivä teemalla Vanhan Kauppalan avoimet ovet klo 9–14.

  • Avointen ovien lähtölaukaus klo 9.30, puhumassa Nurmeksen Vanhan Kauppalan Asukasyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Laaninen ja Nurmeksen kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen.
  • Klo 10–11.30 esiintyy musikantti Maija Muikku.
  • Klo 12–13 esiintyy lieksalainen Starway.
  • Klo 13.30 torijärjestäjän Suvi Komsan päätössanat.
  • Myyjiä
  • Ruokaa, jäätelöä, virvokkeita

Katso ajan tasalla oleva ohjelma Facebookista Ylä-Karjalan kesätorit -sivulta.

Kohde 29:
Kirkkokatu 31

Nurmeksen ortodoksinen pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko

  • Avoimet ovet
  • Opas paikalla
  • Kirkkokuoro esittelee ortodoksista kirkkomusiikkia klo 11 ja klo 13, kesto noin 30 min

Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko sijaitsee Kirkkokadun varrella vähän ennen Mikonsalmen siltaa Lieksaan päin mentäessä. Vaikka kirkko ei olekaan mäellä, sen 25 metrin korkeuteen ulottuva huippu erottuu kaupunkikuvasta. Tämä jälleenrakennuskaudella rakennettu kirkko on pyhitetty apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle. Kirkko edustaa selkeästi oman aikakautensa silmiinpistävää ”kulmikasta” tyyliä.

Kirkko rakennettiin jälleenrakennusvaroilla vuosien 1958–1959 aikana, ja sen suunnitteli arkkitehti Ilmari Ahonen. Apulaispiispa Paavali toimitti kirkon vihkimisen 6. syyskuuta vuonna 1959. Alkuperäiset ikonostaasin ikonit on maalannut taiteilija Voitto Marttinen. Ne edustavat kenties poikkeuksellistakin ikonimaalaustyyliä, joka oli tunnusomaista tuona aikakautena.

Kirkon muut ikonit on saatu hyvin monesta eri paikasta ja eri lahjoittajilta. Näistä ikoneista voidaan erityisesti mainita kirkkosalin suurikokoiset ikonit, jotka on saatu Korpiselän seurakunnan entisestä pääkirkosta. Kirkkosalissa on myös Kauko Rysän 1960-luvulla maalaamia ikoneita sekä muun muassa Nurmeksen ikonipiirin ja Aino Meriläisen lahjoittamia ikoneja.

Kohde 30:
Salmenkatu 5

Ortodoksinen seurakuntasali

  • Pop-up-kahvila

Tarjolla soppalounas jälkiruokakahvin ja makean kahvileivän kera. Hinta 10 e/hlö, käteismaksu.